Arado TL-Jäger
| Arado TL-Jäger | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | torjuntahävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Arado |
| Esitelty | 8.1943 |
| Valmistusmäärä | 0 |
| Kehitetty mallista | Arado E.560 |
Arado TL-Jäger, eli Turbinen-luftstrahljäger, joka tunnetaan myös piirrosten numerointinimellä TEW 16/43-23 oli toisen maailmansodan aikaan Saksassa suunniteltu torjuntahävittäjä. Koneen suunnitteli Arado, ja sen tarkoituksena oli vain havainnollistaa lentotekniikan kehityksen suomia uusia mahdollisuuksia.
Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1942 lopussa alettiin Aradolla tutkimaan tähän aikaan vielä uuden nuolisiipikonseptin vaikutuksia lentokoneen aerodynamiikkaan ja suorituskykyyn. Syynä tähän oli Aradon pyrkimys etsiä aerodynaamisempaa rakennetta suihkumoottorikoneille, sillä Aradolla kaksi vuotta aikaisemmin aloitetun Ar 234 projektin yhteydessä huomattiin siipien suoran muotoilun olevan yksi rajoittavimpia tekijöitä lentokoneen suorituskykyyn suurilla nopeuksilla. Täten syntyi Aradon projekti E.560, jonka ainoa tehtävä oli tutkia nuolisiipien aerodynamiikkaa suihkumoottoroiduissa lentokoneissa.[1]
E.560 projekti tuotti tulosta, ja 11.elokuuta vuonna 1943 laati Arado raportin Saksan ilmailuministeriölle, jossa tämä kehotti panostamaan enemmän suihkumoottorikoneiden kehitykseen, sillä tavanomaisten mäntämoottorikoneiden kehittäminen kävisi kalliiksi, eikä suuria muutoksia niiden suorituskykyyn enää tapahtuisi lentotekniikan ollen niiden osalta jo pitkälle kehittynyttä.[1]
Raportin mukana annettiin myös havainnollistavia sekä vertaavia esimerkkejä siitä kuinka suoritusarvot vaihtelevat mäntä- ja suihkumoottorikoneiden välillä. Eräässä raportin osiossa pohdittiin osana näitä havainnollistavia esimerkkejä tulevaisuuden hävittäjälentokoneesta, joka kykenisi suorittamaan torjuntalentoja korkealla lentäviä kohteita vastaan. Esimerkkiratkaisuna ehdotettiin Aradon kolmea aikaisemmin osana sisäistä tutkimustyötä suunnittelemaa torjuntahävittäjää, joista jokainen käytti muuta voimanlähdettä kuin mäntämoottoria.[1]
Arado TL-Jäger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi näistä Aradon esittämistä torjuntahävittäjistä oli TL-Jäger, (suom. suihkumoottorihävittäjä) joka nimensä mukaisesti käytti suihkumoottoreita voimanlähteenään. Piirrokset tästä lentokoneesta ovat luotu 3. kesäkuuta 1943. Ajatuksena kyseisen lentokoneen suunnittelulle oli että korkealla tapahtuvien torjuntalentojen suorittamiseksi oli lentokoneessa oltava mahdollisimman suuri nousunopeus, eikä mäntämoottori olisi tämän vuoksi enää soveltuvin moottorivaihtoehto tehtävään. Täten oli moottoreina käytettävä vähintäänkin suihkumoottoreita suoritusarvojen nostamiseksi. TL-Jägerissä näitä onkin kahdet asennettuna yksittäin sen molempien siipien alapuolelle. Nämä siivet olivat muodoltaan E.560 projektissa jo pitkään tutkitut suorat nuolisiivet, joilla pyrittiin parantamaan koneen suorituskykyä suurilla nopeuksilla. Siipien kärkiväli oli 10,6 metriä ja siipipinta-ala 20 m².[1] Koneen rungolla oli pituutta 12,2 metriä, [2] ja se sisällytti yksipaikkaisen ohjaamon koneen etuosassa, sekä kolmet polttoainesäiliöt ohjaamon takana. Koneessa oli myös sisäänvedettävä kolmipyöräteline, jonka etupyörä vetäytyi rungon sisälle ja päälaskutelineet siipien sisälle. Aseistuksen tuli olla runkoon ohjaamon alapuolelle asennetut kahdet 20 mm MG 151/20 konetykit, sekä yksi 30 mm MK 103 konetykki asennettuna näiden väliin.[3] Lentopainoa lopulliselle yksilölle olisi tullut 7 000 kilogrammaa.[1]
Suihkumoottorien käyttö korkealle nousemiseen sisältää kuitenkin yhden suuren heikkouden, jonka Arado raportissaan ilmaisi, ja se oli niiden tuottaman työntövoiman heikkeneminen lentokorkeuden kasvaessa, joka myös tarkoittaa pienempää nousunopeutta. Tämän vuoksi siirrettiin huomio Aradon kahteen seuraavaan vaihtoehtoon, R-Jägeriin sekä K-Jägeriin, jotka hyödynsivät molemmat vähintäänkin rakettimoottoria voimanlähteenään.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 12,2 m
- Kärkiväli: 10,6 m
- Siipipinta-ala: 20 m²
- Lentopaino: 7 000 kg
- Voimalaite: 2 × - suihkumoottoria
Suoritusarvot
Aseistus
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Dan Sharp: Luftwaffe: Secret Bombers of the Third Reich, s. 70 - 73. Mortons Media Group Ltd., 2016.
- ↑ Jean-Denis G.G. Lepage: Aircraft of the Luftwaffe 1935–1945, s. 187. McFarland & Company Inc., 2009.
- ↑ Manfred Griehl: Jet Planes of the Third Reich, the Secret Projects, s. 73. Monogram Aviation Publications, 1998.