Apollonie Sabatier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apollonie Sabatier, Auguste Clésingerin veistoksessa Nainen jota käärme on purrut vuodelta 1847, nykyään Musée d'Orsay`n kokoelmissa.

Apollonie Sabatier , syntyjään Aglaé Joséphine Savatier, (8. huhtikuuta 1822 Charleville-Mézières- 3. tammikuuta 1890 Neuilly-sur-Seine) oli ranskalainen taiteilijoiden tukija, muusa. boheemi ja kurtisaani. Hän piti taiteellista salonkia, jossa vierailivat monet ajan kuuluisuudet. [1]

Aglaé Joséphine Savatier syntyi pyykkäri Marguerite Martinin tyttäreksi. Äiti työskenteli kreivi Louis Harmand d'Abancourt taloudessa ja hän oli Aglaén biologinen isä. Kreivi sai järjestettyä asian niin, että kersantti André Savatier meni Aglaén äidin kanssa naimisiin ja tunnusti tytön isyyden. [1]

Perhe muutti Pariisiin, missä Aglaé pääsi laulajaksi Opéra Garnieriin koulun jälkeen. Hän otti itselleen taiteilijanimen Apollonie ja ryhtyi työskentelemään myös taidemallina. Hän oli mallina skandaalin aiheuttaneessa teoksessa Nainen jota käärme on purrut. Teos oli esillä Pariisin salongissa ja sekä malli että kuvanveistäjä tulivat kuuluisiksi. Teoksen osti belgialainen aristokraatti ja liikemies Alfred Mosselman, jonka rakastajatar Apollonia Sabatier oli. hän.[1]

Sabatier emännöi kuuluisaa salonkiaan, jossa kävivät "kaikki". Siellä vierailivat muiden muassa Gustave Flaubert, Charles Baudelaire, Victor Hugo, Alfred de Musset, Judith Gautier ja Hector Berlioz. Hän inspiroi Charles Baudelairea tämä kirjoittaessa teostaan Pahan kukkia ja hänellä oli myös rakkaussuhde Sabatier`n kanssa. Lisäksi hän omisti runojaan Sabatier`lle. [1] [2]

Salongin pitäminen loppui vuonna 1864. Kun Mosselman kuoli, Sabatier löysi uuden rakastajan, englantilaisen taidekeräilijän, Sir Richard Wallacen. Wallace lahjoitti Pariisiin nimeään kantaneen suihkulähteen. Sabatier kuoli sairastuttuaan influenssaan. [1]

Sabatier teki taidetta myös itse. Hänen töitään oli esillä Pariisin salongissa ja myös kuuluissassa vaihtoehtosalongissa jonne päätyivät virallisesta salongista hylätyt liian moderneina pidetyt työt. [3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]