Antti Aarne

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antti Aarne

Antti Amatus Aarne, sukunimi aik. Limnell (5. joulukuuta 1867 Pori5. helmikuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden tutkija ja professori.[1]

Aarnen vanhemmat olivat seppämestari Johan Limnell ja Maria Ahlqvist. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yksityislyseosta 1889 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1893 ja lisensiaatiksi sekä tohtoriksi 1907.[1]

Aarne toimi Kokkolan suomalaisen yhteiskoulun johtajana 1898–1902 ja Sortavalan lyseossa nuorempana lehtorina 1902–1920 ja rehtorina 1904–1908. Hän oli Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunouden tutkimuksen dosenttina 1911–1922 ja ylimääräisenä professorina 1922–1925.

Aarne kehitti kansansatujen luokittelun eri satutyyppeihin, joka oli pohjana Aarne–Thompson-luokittelujärjestelmälle. Aarne julkaisi luokituksensa vuonna 1910 teoksessaan Verzeichnis der Märchentypen. Formalisteihin lukeutunut Vladimir Propp kuitenkin kritisoi luokitusta. Vuonna 1928 amerikkalainen folkloristi Stith Thompson laajensi Aarnen motiivipohjaista luokittelua. Thompson teki toisen lisäyksen luokitukseen 1961, ja loi samalla niin sanotun AT-numerojärjestelmän. Vuonna 2004 Hans-Jörg Uther laajensi AT-luokitusjärjestelmää edelleen (Aarne–Thompson–Uther- eli ATU-luokitus).

Antti Aarne oli naimisissa vuodesta 1896 Eeva Anderssonin (1872–1948) kanssa. Heillä oli kolme tytärtä, joista nuorin Aune Vuokko Laine (aiemmin Teitti) toimi kirjakauppiaana.[1]

Arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisbiografian mukaan Aarnen arvostus on vaihdellut eri aikakausina paljon. Omana aikanaan häntä pidettiin mielenkiinnottomana opettajansa Kaarle Krohnin ideoiden kehittäjänä, mutta toisaalta hänen saduntutkimuksensa toimivat malleina muille eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille tutkijoille. 1960- ja 1970-luvulla Aarnen kertomustypologia sai kovaa kritiikkiä ja hänen katsottiin edustavan vanhentunutta, jopa väärää tapaa määritellä kertomusten keskeistä sisältöä. Nykytutkimus pitää Aarnen ja hänen ankaran arvostelijansa Vladimir Proppin kuvaustapoja toisiaan täydentävinä. Suomessa kansallismielisyys on toisinaan innoittanut tutkijoita jopa Aarnen ylenpalttiseen ylistämiseen.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vergleichende Märchenforschung, väitöskirja. 1907
  • Die Zaubergaben. 1910
  • Die Tiere auf der Wanderschaft. 1913
  • Leitfaden der vergleichenden Märchenforschung. 1913
  • Der reiche Mann und sein Schwiegersohn. 1916
  • Vergleichende Rätselforschungen I–III. 1918– 1919

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Satu Apo: Aarne, Antti (1867 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.8.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.