Annos-vastesuhde

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puolilogaritminen kuvaaja, jossa on kaksi agonistia eri jakautumiskertoimilla Kd; sininen käyrä kuvaa vahvempaa vaikutusta kuin vihreä

Annos-vastesuhde kuvaa eliössä tapahtuvia muutoksia, joita saadaan aikaan erisuuruisilla annoksilla ainetta. Annos-vastesuhde määritetään usein kemiallisille aineille määrätyllä altistusajalla.[1] Mitattava vaste eliössä voi mikä tahansa reaktio, vaikkapa eliön kuolema eläinkokeessa (LD50) tai S. typhimurium -bakteerin mutaatio Amesin testissä. Annos-vastesuhde on toksikologian keskeisimpiä käsitteitä.

Annos-vastesuhteen tutkimisessa ja kehitettäessä uusia annos-vastemalleja on keskeistä määritellä turvalliset ja vaaralliset annokset. Näin tehdään lääkkeiden, ympäristömyrkkyjen ja haitta-aineiden suhteen, joille ihminen tai muut eliöt voivat altistua. Nämä arvioinnit ovat perustana yhteiskunnan säädöksille, jotka koskevat arvioituja aineita. Esimerkiksi USA:n Ympäristönsuojeluvirasto on kehittänyt laajan ohjeistuksen annos-vastesuhteiden mallintamisesta ja arvioinnista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Crump, KS et al.: Fundamental carcinogenic processes and their implications for low dose risk assessment. Cancer Research, 1976, 36. vsk, nro 9, s. 2973–9. Pohjois-Carolina: Englanniksi.
  2. Lockheed Martin Enterprise Solutions and Services: Benchmark Dose Software (BMDS) United States Environmental Protection Agency Office of Environmental Information. 2009. Viitattu 7.5.2016.