Amerikanakita
| Amerikanakita | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Japani /  Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 2 023[1], minkä lisäksi osa ennen rotujakoa akitoiksi rekisteröidyistä koirista edusti nykypäivän amerikanakitan tyyppiä |
| Rodun syntyaika | 1900-luku |
| Alkuperäinen käyttö | taistelukoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 9 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | AA, am.akitalähde?, American Akita, akita americain, Amerikanischer Akita, akita americano, ameerika akita |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut #344 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 61–71 cm |
| Väritys | mikä tahansa, mustalla maskilla tai ilman (valkoisella ei saa olla maskia) |
Amerikanakita (engl. American Akita), aiemmin suurijapaninkoira (engl. Great Japanese Dog), on suuri ja vankka molossityyppinen pystykorvakoirarotu.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi vajaa sata amerikanakitaa.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikanakita on kookkain FCI:n hyväksymistä pystykorvista. Urokset ovat säkäkorkeudeltaan 66–71 cm ja nartut 61–66 cm. Rodulle ovat ominaisia voimakas rakenne ja suuri, karhumainen pää. Karvapeite on kaksinkertainen; pintakarva on karheaa ja säänkestävää. Kaikki värit ovat hyväksyttyjä. Amerikanakitoja on esimerkiksi harmaita, soopeleita, punaisia, mustia, karhunmustia, kellanruskeita (fawn), valkoisia, juovikkaita (brindle) ja läikikkäitä (pinto). Pohjavilla ja peitinkarva saattavat olla keskenään erivärisiä. Kaikissa muissa väreissä paitsi valkoisessa sallitaan musta maski.[4] Suomessa brindle ja karhunmusta ovat melko harvinaisia.lähde?
Pitkäkarvaisuus ei ole toivottu ominaisuus amerikanakitoilla, mutta myös pitkäkarvaisia yksilöitä esiintyy. Tavallisesti pitkäkarvaisten yksilöiden turkki on lyhytkarvaisia pehmeämpää eikä sen takia pidä sadetta tai hylji likaa yhtä hyvin.[5]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikanakita on erittäin rohkea, ja sillä voi olla hyvinkin voimakas vahtivietti. Kotikoirana amerikanakita on lempeä ja kiintyy omistajaansa. Vieraita kohtaan rotu saattaa olla varautunut eikä yleensä tule toimeen vieraiden koirien kanssa. Oman perheen uusiin koiriin se yleensä tottuu, jos toinen on tullut taloon pentuna. Amerikanakita on erittäin voimakastahtoinen koira ja vaatii samanlaisen omistajan. Koiraa harvoin suositellaan ensimmäiseksi koiraksi vahvan luonteensa ja suuren kokonsa vuoksi.[5]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen rotua alettiin kasvattaa Japanista Yhdysvaltoihin tuoduilla yksilöillä.[4] Amerikkalaiset suosivat taistelulinjaisia, kookkaampia koiria, kun taas japanilainen akita pohjautuu pienempikokoiseen metsästyslinjaan. Ensimmäiset Suomeen tuodut akitoiksi kutsutut koirat olivat todellisuudessa amerikanakitoja; virheellinen nimitys johtui siitä, että nämä kaksi olivat alkujaan olleet sama rotu.
Akita ja amerikanakita ovat olleet FCI-maissa virallisesti kaksi eri rotua vuodesta 2000 lähtien.[6] Vuonna 2006 myös Englannin Kennelliitto (Kennel Club)[7] ja vuonna 2020 Amerikan Kennelliitto (American Kennel Club)[8] erotti rodut toisistaan. Näissä kahdessa järjestössä amerikanakita tunnetaan virallisella nimellä Akita ja akita virallisella nimellä Japanese Akita Inu[7][8].
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2016–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja luuston sekä nivelten sairaudet.[2] Amerikanakitan merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, spondyloosi, SA-tauti ja uveodermatologinen oireyhtymä.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 68 %:lla amerikanakitoista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 14 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[9] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista.[10]
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja silmäluomen kietymistä sisäänpäin (ektropion).[11] Amerikanakitan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.[12][13]
Spondyloosissa selkänikamien reunoille kehittyy ikääntymisen myötä luupiikkejä. Eriasteista spondyloosia esiintyy noin 23 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja amerikanakitoja.[14]
Sebaceous adeinitis eli SA on heterogeeninen ryhmä sairauksia, joissa yhteistä on karvatupen tulehdus ja talirauhasen toimintaa estävät ja häiritsevät reaktiot. Varma diagnoosi saadaan ihon koepaloista. Amerikanakita on yksi SA-taudin tyyppiroduista. Toinen samantyyppinen sairaus on uveodermatologinen oireyhtymä (UDS). Sairaus aiheuttaa autoimmuunisen ihotulehduksen, joka keskittyy etenkin ihon ja limakalvon rajakohtiin, esimerkiksi huulten, silmien ja peräaukon ympäristöön.[15]
Amerikanakitat ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama kuin keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Amerikanakitan jälkeläisen luku on peräti 34 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.[16][17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Amerikanakita. Koiranet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 27.1.2019.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2016-2026 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- 1 2 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 3.6.2026.
- 1 2 Perustietoa Suomen Amerikanakita ry. Viitattu 11.6.2026.
- ↑ Historia Suomen Amerikanakita ry. Viitattu 11.6.2026.
- 1 2 Japanese Akita Inu The Kennel Club. Viitattu 11.6.2026.
- 1 2 Japanese Akitainu American Kennel Club. Viitattu 11.6.2026. (englanniksi)
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: spondyloositilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Terveys Suomen Amerikanakita ry. Viitattu 16.3.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amerikanakita Wikimedia Commonsissa
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)