Aleksandr Linevski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksandr Linevski

Aleksandr Mihailovitš Linevski (ven. Алекса́ндр Миха́йлович Лине́вский; 3. toukokuuta 1902 Pietari20. helmikuuta 1985 Petroskoi) oli venäläinen kirjailija ja tiedemies.

Aleksandr Linevski syntyi rautatieläisen perheeseen. Valmistuttuaan oikeustieteellisestä oppilaitoksesta hän työskenteli vuosina 1918–1923 arvioijana Veliki Ustjugin metsätaloudessa. Palattuaan Pietariin hän alkoi opiskella maantieteellisessä instituutissa, joka sittemmin muuttui Leningradin yliopiston maantieteelliseksi tiedekunnaksi. Kesällä 1926 Linevski johti Sorokan läheltä löydettyjä kalliopiirroksia tutkinutta retkikuntaa.

Valmistuttuaan yliopistosta vuonna 1929 Linevski muutti Petroskoihin, jossa hän työskenteli paikallisessa tutkimusinstituutissa ja julkaisi useita Neuvosto-Karjalan arkeologiaa, historiaa, kansatiedettä ja suullista kansanperinnettä käsitteleviä tutkimuksia. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin historian kandidaatin oppiarvo. Linevski johti myös Karjalan proletaarikirjailijoiden venäjänkielistä jaostoa ja oli mukana perustamassa Karjalan kirjailijaliittoa. Vuonna 1938 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.

Linevskin ensimmäiset tutkimusmatkoiltaan kirjoittamat kuvaukset ilmestyivät vuosina 1925–1926. Myöhemmin Vokrug sveta (”Maailman ympäri”), Vsemirnyi sledopyt (”Maailmankävijä”) ja Mir prikljutšeni (”Seikkailujen maailma”) -lehdissä julkaistiin hänen kertomuksensa Sovetskaja mašina vremeni (”Neuvostoaikakone”) ja pienoisromaani Kivikirjan sivuja (Listy kamennoi knigi). Jälkimmäinen ilmestyi laajennettuna kirjana vuonna 1939. Siinä kirjailija kuvaa esihistoriallisten ihmisten elämää tutkimiensa kivipiirrosten pohjalta. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Linevski laati historiallista romaania Belomorje (”Vienanmeren rannikolla”), joka valmistui vuonna 1968.

Tieteellisestä ja kaunokirjallisesta toiminnastaan Linevskille on myönnetty Karjalan tasavallan valtionpalkinto (1969), Työn punaisen lipun ja Kansojen ystävyyden kunniamerkit.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivikirjan sivuja (Listy kamennoi knigi). Suom. O. Kukkonen. Petroskoi: Karjala, 1978. (Ensimmäinen painos 1957.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Djužev, Ju.I.: Pisateli Karelii: biobibliografitšeski slovar, s. 186–187. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3.