Albert de la Chapelle
| Albert de la Chapelle | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. helmikuuta 1933 Helsinki Helsinki |
| Kuollut | 10. joulukuuta 2020 (87 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | lääketieteellisen genetiikan professori, ylilääkäri ja tieteen akateemikko |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Instituutti | Helsingin yliopisto, HYKS, Ohio State University |
| Tutkimusalue | lääketieteellinen geenitutkimus, syöpätutkimus |
| Palkinnot |
Matti Äyräpään palkinto (1990) Anders Jahren palkinto 1989 |
| Aiheesta muualla | |
| medicine.osu.edu/cancer-biology-genetics/directory/faculty/de-la-chapelle-albert/pages/index.aspx | |
Albert Fredrik de la Chapelle (11. helmikuuta 1933 Helsinki – 10. joulukuuta 2020 Helsinki[1]) oli suomalainen syöpätutkija, professori, vapaaherra ja vuodesta 1997 akateemikko.[2][3][4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De la Chapelle kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1950 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1957 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1962. Sisätautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai vuonna 1965.[3]
Apulaislääkärinä Helsingin diakonissaopiston sairaalan sisätautiosastolla vuosina 1958–1962, HYKSin röntgenapulaislääkäri 1959–1960. Helsingin yliopiston IV sisätautiklinikan apulaislääkäri 1963–1965. Lääketieteellisen genetiikan dosentti 1965–1974 ja valtion lääketieteellisen toimikunnan vanhempi tutkija 1965–1974, jolloin tutkijana Columbian yliopistossa (New York, Yhdysvallat) vuosina 1966–1968 ja Medical Research Councilissa vuonna 1974 (Lontoo, Britannia).[3]
Tämän jälkeen tohtori de la Chapelle oli Helsingin yliopiston lääketieteellisen genetiikan professori vuosina 1974–1997 ja HYKS:n konsultoiva ylilääkäri ja ylilääkäri 1977–1997.[3] Hän toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina vuosina 1985–1990 ja 1990–1995. Hän tutkii solu- ja molekyylibiologiaa ja myös lääketieteellistä genetiikkaa. Hän oli tuomassa kromosomianalyysiä Suomeen ja kuvasi ensimmäisenä miehen, jolla oli XX-sukupuolikromosomit. Yhdessä työtovereittensa kanssa hän paikallisti ja kuvasi sairauksia aiheuttavia geenipoikkeamia. [2]
Vuodesta 1997 hän oli USA:ssa Ohio State Universityn syöpä- ja molekyyligenetiikan professori.[2]
De la Chapelle palkittiin vuonna 1990 Matti Äyräpään palkinnolla ja Anders Jahren palkinnolla 1989.[3] Professori de la Chapelle on Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen.[5] Vuonna 1997 hänet kutsuttiin jäseneksi Yhdysvaltain tiedeakatemiaan.
Vuoteen 2015 mennessä de la Chapellella oli noin 600 tieteellistä julkaisua ja 14 lääketieteellistä patenttia.[3]
Albert de la Chapellen ensimmäinen puoliso vuodesta 1961 oli kirjeenvaihtaja Annikki Åström ja toinen puoliso vuodesta 1984 professori Clara D. Bloomfield.[6] Albert de la Chapellen isoisä oli Albert Henrik de la Chapelle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kere, Juha: ”de la Chapelle, Albert (1933–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 350–351. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- Suuri henkilökirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26140-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Hufvudstadsbladet 31.12.2020, s. 35.
- ↑ a b c Chapelle, Albert de la hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 84–85. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Akateemikko Albert de la Chapelle 11.2.1933–10.12.2020. 17.12.2020. Suomen Tiedeseura. Arkistoitu 7.1.2022. Viitattu 20.12.2020.
- ↑ Albert de la Chapelle. Professor, Utländsk Ledamot nr: 1132 Ruotsin Kuninkaallinen tiedeakatemia. Viitattu 23.5.2017. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Vem och vad 1996, s. 79–80. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
