Alankomaat yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa
| Sija |  |
 |
 |
Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 28. | 7 | 9 | 12 | 28 |
Alankomaat on osallistunut kaikkiin yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman maailmanmestaruuskilpailuihin, jollaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Se on saanut MM-kilpailuissa yhteensä 28 mitalia, joista seitsemän on kultaa.
Alankomaiden ensimmäinen MM-mitalisti oli Helsingissä 1983 hopeaa 800 metrin juoksussa saavuttanut Rob Druppers. Roomassa 1987 maan ainoa pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukkoon yltänyt urheilija oli 3 000 metrin juoksussa kuudenneksi ja 1 500 metrin juoksussa kahdeksanneksi sijoittunut Elly van Hulst. Tokiossa 1991 Erik de Bruin saavutti kiekonheitossa hopeaa ja Stuttgartissa 1993 Albert van Vlaanderen maratonilla pronssia.
Göteborgissa 1995 ainoana pistesijoille yltänyt alankomaalainen oli kuudenneksi 800 metrin juoksussa sijoittunut Ellen van Langen. Ateenassa 1997 Marko Koers sijoittui miesten 800 metrin juoksussa kuudenneksi ja Stella Jongmans naisten vastaavalla matkalla kahdeksanneksi. Sevillassa 1999 maan paras saavutus oli Kamiel Maasen kahdeksas sija 10 000 metrin juoksussa. Edmontonissa 2001 Christian Tamminga sijoittui seiväshypyssä jaetulle kuudennelle sijalle.
Pariisin MM-kilpailuissa 2003 Alankomaat palasi mitalimaaksi, kun sen 4 × 100 metrin viestijoukkue nousi jälkikäteen pronssille Britannian yhden juoksijan dopingkäryn vuoksi. Pronssijoukkueeseen kuuluneella Troy Douglasilla oli finaalipäivänä ikää 40 vuotta ja 274 päivää ja hänestä tuli tuohon mennessä kaikkien aikojen vanhin miespuolinen MM-mitalisti. Pariisin kisoissa Alankomaat sai neljä muuta pistesijaa, ja kenialaissyntyisen Lornah Kiplagatin neljäs sija 10 000 metrin juoksussa oli vuoteen 2013 saakka maan naisten paras MM-sijoitus.
Helsingissä 2005 Alankomaat sai ensimmäisen maailmanmestaruutensa Rens Blomin voittaessa seiväshypyn. Rutger Smith sai hopeaa kuulantyönnössä. Kaksi vuotta myöhemmin Osakassa Smith sai pronssia kiekonheitossa ja dopingselvittelyjen myötä jälkikäteen myös kuulantyönnössä ja oli maan ainoa pistesijoille yltänyt urheilija. Berliinissä 2009 pistesijoilla olivat korkeushypyssä jaetulle viidennelle sijalle päätynyt Martijn Nuyens sekä 800 metrillä seitsemänneksi sijoittunut Bram Som. Daegussa 2011 pistesijoille ylsi vain kymmenottelussa viidenneksi sijoittunut Eelco Sintnicolaas.
Moskovassa 2013 Ghanaa aiemmin edustanut Ignisious Gaisah saavutti pituushypyssä hopeaa ja Dafne Schippers ylsi ensimmäisenä hollantilaisnaisena MM-kisoissa mitaleille saavuttamalla seitsenottelussa pronssia. Lisäksi Alankomaat sai Moskovassa neljä muuta pistesijaa. Pekingin MM-kisoissa 2015 Dafne Schippers voitti kultaa 200 metrillä ja hopeaa 100 metrillä. Etiopialaissyntyinen Sifan Hassan saavutti pronssia 1 500 metrillä, ja pistesijoille ylsivät seitsenottelussa neljänneksi sijoittunut Nadine Broersen ja kahdeksanneksi sijoittunut Nadine Visser sekä 5 000 metrin juoksussa kahdeksanneksi päätynyt Susan Kuijken. Lontoossa 2017 Dafne Schippers voitti kultaa 200 metrillä ja pronssia 100 metrillä ja pronssia saavuttivat Anouk Vetter seitsenottelussa ja Sifan Hassan 5 000 metrillä. Lisäksi Alankomaat sai Lontoossa kuusi muuta pistesijaa. Dohassa 2019 Sifan Hassan voitti kultaa 1 500 metrillä ja 10 000 metrillä ja lisäksi Alankomaat saavutti kuusi muuta pistesijaa.
Eugenessa 2022 Anouk Vetter sai hopeaa seitsenottelussa, Femke Bol hopeaa 400 metrin aitajuoksussa, Jessica Schilder pronssia kuulantyönnössä ja lisäksi 4 × 400 metrin sekaviestijoukkue hopeaa (joukkueessa Liemarvin Bonevacia, Lieke Klaver, Tony van Diepen, Femke Bol ja alkuerässä Eveline Saalberg[1]). Lisäksi Alankomaat saavutti viisi muuta pistesijaa.
Budapestissä 2023 Femke Bol voitti kultaa 400 metrin aitajuoksussa ja lisäksi kultaa voitti naisten 4 × 400 metrin viestijoukkue (joukkueessa Eveline Saalberg, Lieke Klaver, Cathelijn Peeters ja Femke Bol sekä alkuerässä Lisanne de Witte[2]). Muita mitalisteja olivat pronssia saanut seitsenottelija Anouk Vetter ja juoksija Sifan Hassan, joka sai hopeaa 5 000 metrin juoksussa ja pronssia 1 500 metrin juoksussa. Lisäksi Alankomaat sai viisi muuta pistesijaa.[3] Budapestissä kisojen avauspäivänä kaksi alankomaalaisjuoksijaa kaatui kultamitalitaistelussa loppusuoralla. Femke Bol kaatui johtoasemassa 4 × 400 metrin sekaviestin ankkuriosuudella juuri ennen maaliviivaa ja kilpailun voittoon juoksi Yhdysvaltain joukkue ME-ajalla. Alankomaiden joukkueen lopputulokseksi tuli keskeytys[4]. Sifan Hassan kaatui 10 000 metrin juoksun viimeisillä metreillä kamppailtuaan voitosta Etiopian Gudaf Tsegayn kanssa. Hassan sijoittui lopulta 11:nneksi.[5]
Alankomaiden MM-mitalit kisoittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kisavuosi ja -paikka | Miehet | Naiset | Yhteensä | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa | |
| 1983 Helsinki | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 15.[6] |
| 1987 Rooma | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 1991 Tokio | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 21.[7] |
| 1993 Stuttgart | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 29.[8] |
| 1995 Göteborg | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 1997 Ateena | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 1999 Sevilla | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 2001 Edmonton | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 2003 Pariisi | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 40.[9] |
| 2005 Helsinki | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 0 | 2 | 13.[10] |
| 2007 Osaka | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 | 2 | 35.[11] |
| 2009 Berliini | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 2011 Daegu | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 2013 Moskova | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 1 | 2 | 25.[12] |
| 2015 Peking | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 3 | 12.[13] |
| 2017 Lontoo | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 3 | 1 | 0 | 3 | 4 | 15.[14] |
| 2019 Doha | 0 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 2 | 9.[15] |
| 2022 Eugene | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 | 1 | 0 | 3 | 1 | 4 | 30.[16] |
| 2023 Budapest | 0 | 0 | 0 | 2 | 1 | 2 | 2 | 1 | 2 | 5 | 8.[17] |
| Yhteensä | 1 | 4 | 4 | 6 | 4 | 8 | 7 | 9 | 12 | 28 | 28. |
Alankomaiden MM-mitaliurheilijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet |
|---|---|---|---|---|---|
| Femke Bol | 2 | 2 | 0 | 4 | 2022–2023 |
| Sifan Hassan | 2 | 1 | 3 | 6 | 2015–2023 |
| Dafne Schippers | 2 | 1 | 2 | 5 | 2013–2017 |
| Lieke Klaver * | 1 | 1 | 0 | 2 | 2022–2023 |
| Eveline Saalberg * | 1 | 1 | 0 | 2 | 2022–2023 |
| Rens Blom | 1 | 0 | 0 | 1 | 2005 |
| Cathelijn Peeters * | 1 | 0 | 0 | 1 | 2023 |
| Lisanne de Witte * | 1 | 0 | 0 | 1 | 2023 |
| Rutger Smith | 0 | 1 | 2 | 3 | 2005–2007 |
| Anouk Vetter | 0 | 1 | 2 | 3 | 2017–2023 |
| Rob Druppers | 0 | 1 | 0 | 1 | 1983 |
| Erik de Bruin | 0 | 1 | 0 | 1 | 1991 |
| Ignisious Gaisah | 0 | 1 | 0 | 1 | 2013 |
| Liemarvin Bonevacia * | 0 | 1 | 0 | 1 | 2022 |
| Tony van Diepen * | 0 | 1 | 0 | 1 | 2022
|
| Albert van Vlaanderen | 0 | 0 | 1 | 1 | 1993 |
| Timothy Beck * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2003 |
| Caimin Douglas * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2003 |
| Troy Douglas * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2003 |
| Guus Hoogmoed * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2003 |
| Patrick van Balkom * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2003 |
| Jessica Schilder | 0 | 0 | 1 | 1 | 2022 |
| *) Ei henkilökohtaisia mitaleja | |||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005. IAAF, 2005.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2006. Minerva Kustannus, 2006.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2008. Minerva Kustannus, 2008. ISBN 978-952-492-156-5.
- Alankomaat Moskovan MM-kilpailuissa 2013 World Athletics. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
- Alankomaat Pekingin MM-kilpailuissa 2015 World Athletics. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
- Alankomaat Lontoon MM-kilpailuissa 2017 World Athletics. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
- Alankomaat Dohan MM-kilpailuissa 2019 World Athletics. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
- Alankomaat Eugenen MM-kilpailuissa 2022 World Athletics. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
- Alankomaat Budapestin MM-kilpailuissa 2023 www.worldathletics.org. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 4x400 Metres Relay mixed worldathletics.org. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ Timetable – Budapest 23 – World Athletics Championship worldathletics.org. Viitattu 16.9.2023.
- ↑ Alankomaat Budapestin MM-kilpailuissa 2023 www.worldathletics.org. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
- ↑ FINAL – 4x400 Metres Relay – Results – Budapest 23 – World Athletics Championship worldathletics.org. Viitattu 16.9.2023.
- ↑ Sippola, Joel; Manner, Petra: Mitä ihmettä MM-kisoissa oikein tapahtui? Kaksi hollantilaista supertähteä kompuroi loppusuoralla – molemmilta kulta sivu suun Yle Urheilu. 19.8.2023. Viitattu 16.9.2023.
- ↑ Medal Table: 1st IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 3rd IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 4th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 9th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 10th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 11th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 14th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Medal Table: 15th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
- ↑ IAAF World Championships London 2017 Medal Table iaaf.org. Viitattu 19.10.2017.
- ↑ IAAF World Athletics Championships, DOHA 2019 Medal Table iaaf.org. Viitattu 18.10.2019.
- ↑ World Athletics Championships, Oregon 2022 Medal Table worldathletics.org. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ Medal Table – Budapest 23 – World Athletics Championship worldathletics.org. Viitattu 16.9.2023.