Al-Bussayyahin taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Al-Bussayyahin taistelu
Osa Persianlahden sotaa
Päivämäärä:

26. helmikuuta 1991

Paikka:

Al-Bussayyah, Irak

Lopputulos:

Koalition voitto.

Osapuolet

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Irak

Tappiot

ei yhtään

11 panssarivaunua
6 panssariajoneuvoa
tuntematon määrä kaatuneita ja 94 sotavankia

Al-Bussayyahin taistelu oli yhteenotto Persianlahden sodan aikana 26. helmikuuta 1991 Yhdysvaltojen ja Irakin joukkojen välillä al-Bussayyahin pikkukaupungin luona Länsi-Irakin aavikolla. Amerikkalaiset kukistivat kaupungin suhteellisen helposti menettämättä mitään joukkojaan, mutta sitä on pidetty myös amerikkalaisten taholta ylimitoitettuna ja VII armeijakunnan etenemistä hidastaneena turhana yhteenottona.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Bussayyahin sijainti Irakissa

Irakin miehitettyä Kuwaitin maan puolustusstrategia perustui virheelliselle olettamukselle siitä, että sen vastaisella koalitiolla ei ollut logistiikkaan ja suunnistamiseen liittyviä kykyjä hyökätä Irakin länsiosien aavikon halki. Tulevan hyökkäyksen odotettiin saapuvan joko suoraan Saudi-Arabiata Etelä-Kuwaitiin tai Kuwaitin Irakin vastaisen länsirajan muodostavan Wadi al-Batin läpi. Irakin puolustuslinja ulottui näin vain noin 150 kilometriä Wadi al-Batista länteen. Koalition suunnitelman mukaan Irakia harhautettaisiin hyökkäämällä sen pääasiallisia puolustuksia vastaan Kuwaitissa, mutta koalition joukkojen pääosa hyökkäisi samalla Länsi-Irakin aavikon läpi, jonka ylitettyään niiden tuli tuhota Irakin selustaansa sijoittamat tasavaltalaiskaartin osastot ja piirittää Kuwaitiin sijoitetut joukot. Hyökkäävän pääjoukon tiellä oli Bussayyahin pikkukaupunki, joka toimi Irakin armeijan logistisena tukikohtana, sekä irakilaisen 26. jalkaväendivisioonan esikuntana.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persianlahden sodan maaoperaatiot alkoivat 24. helmikuuta 1991 ja kohti Bussayyahia eteni amerikkalainen 1. panssaridivisioona. Kaupungin irakilaiset puolustajat olivat huomattavassa alakynnessä. Heillä oli käytössään vain yksi jalkaväen pataljoona, erikoisjoukkojen pataljoona ja yksi panssarivaunukomppania. Irakilaiset panssarivaunut olivat vanhoja T-55 panssarivaunuja ja teknisesti huomattavasti huonompia, kuin amerikkalaisten M1 Abrams-panssarivaunut. Irakilaiset olivat saaneet tiedustelutietoja, joiden mukaan kaupunkia lähestyi muutamia ranskalaisia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Irakin pääesikunta lähetti puolustajien vahvistukseksi muita panssarivaunuosastoja, mutta ne tuhottiin ilmaiskuissa jo ennen niiden saapumista alueelle.[1]

Ennen maajoukkojen saapumista sen puolustajia vastaan hyökkäsivät amerikkalaisten Boeing AH-64 Apache -taisteluhelikopterit. Amerikkalaisen panssaridivisioonan etujoukot saapuivat paikalle 25. helmikuuta. Amerikkalaisilla oli kaksi vaihtoehtoa, kaupunki voitiin ohittaa nopeamman etenemisen mahdollistamiseksi, tai se voitiin vallata. 1. panssaridivisioonan komentaja kenraalimajuri Ronald H. Griffith päätti vallata kaupungin ja sai tähän luvan VII armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Fredrik Franksiltä. Myöhemmin päätöksestä syntyi riita Norman Schwarzkopfin kanssa, joka kannatti joukkojen nopeaa etenemistä.[1]

26. helmikuuta Bussayyahin puolustuksia alettiin pehmittää tykistöllä. Amerikkalaiset ampuivat 1 500 laukausta ja 350 rakettia kaupunkia vastaan. Puolustajiin kuuluneet irakilaiset erikoisjoukot tekivät kuitenkin sitkeää vastarintaa. Griffith päätti olla odottamatta kaupungin kukistumista ja jatkoi joukkoineen etenemistä kohti tasavaltalaiskaartin asemia syvemmällä Irakissa. Bussayyahia vastaan jätettiin pienempi joukko ja kaupunki vallattiin lopulta vielä samana päivänä.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakilaiset olivat menettäneet Bussayyahissa 11 T-55 panssarivaunua, 6 panssariajoneuvoa ja 11 kuorma-autoa. Kaatuneiden määrää ei tunneta ja 94 irakilaista jäi sotavangeiksi. Amerikkalaiset eivät kärsineet mitään tappioita. Myöhemmin joidenkin kriitikkojen mukaan koko taistelu oli suhteettoman suuri ponnistus amerikkalaisilta, joita vastassa oli vain mitätön ja taistelutahdoton irakilaisjoukko. Schwarzkopf väitti myöhemmin VII armeijakunnan hitaan etenemisen mahdollistaneen joidenkin Irakin armeijan osastojen vetäytymisen Kuwaitista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Spencer C. Tucker: Encyclopedia of Middle East Wars, s. 247-248. Volume 1 A-D. ABC- CLIO, 2010. ISBN 978-1-85109-948-1. (englanniksi)