Aksentti (kielitiede)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aksentti (fonetiikka))
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aksentilla tarkoitetaan kielitieteessä kahta eri asiaa. Fonetiikassa aksentilla tarkoitetaan järjestelmää, jossa sanalle tai "aksenttilausekkeen" muodostavalle joukolle sanoja määrittyy painollinen tavu. Painollisella tavulla tarkoitetaan äännettäessä tavua, jota korostetaan suhteessa sanan tai lausahduksen muihin tavuihin. Sosiolingvistiikassa aksentti eli korostus tarkoittaa ääntämisen tapaa, joka on ominainen tietylle asuinseuduille, ihmisryhmälle tai kansalle.

Aksentti fonetiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen asia aksentissa on painon eli prominenssin määräytyminen. Kielestä riippuen paino ilmaistaan esimerkiksi äänenkorkeuden, äänen voimakkuuden, tavun pituuden, tai vokaalin laadun tai näiden jonkin yhdistelmän avulla. Esimerkiksi englannin verbi "(to) misfire" äännetään /mɪsˈfʌɪə/ kun taas substantiivi "(a) misfire" äännetään /ˈmɪsfʌɪə/ – paino lankeaa eri tavulle.

Aksentin ja toonin ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielet yleensä jaetaan aksenttikieliin (esim. englanti, japani, ruotsi) ja toonikieliin (kiina, yoruba). Aksenttijärjestelmä eroaa toonijärjestelmästä siinä, että toonijärjestelmällä on pääasiassa distinktiivinen (sanojen merkityksiä toisistaan erotteleva) funktio joka toteutuu pääasiassa äänenkorkeutta käyttäen ja niin, että kunkin tavun tooni on itsenäinen muista tavuista. Aksentilla on pääasiassa organisoiva (sanojen rajoja ja niiden välisiä suhteita jäsentelevä) funktio, joskin sillä voi olla myös distinktiivinen funktio, kuten esimerkiksi japanissa, espanjassa ja ruotsissa.[1] Englannissa painolla ei ole distinktiivistä funktiota sanojen merkitysten suhteen, mutta sanaluokkien suhteen on. (Esim. onko kyseessä verbi vai substantiivi.) Suomen ja ranskan kielissä aksentti on puhtaasti organisoiva: suomessa paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, ja se auttaa jäsentämään sanojen rajoja ja esimerkiksi yhdyssanojen rakennetta. Ranskassa paino on sanan viimeisellä tavulla.

Aksentin ja intonaation ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aksentti on käsitteenä eri kuin intonaatio, eli äänenkorkeuden vaihtelu puheessa; aksentti määräytyy sanapainojen perusteella, kun taas puhuja voi intonaatiolla vapaasti osoittaa esimerkiksi fokusta tai kysymystä – sanavalinnat eivät siis lyö lukkoon virkkeen intonaatiokaavaa, vaan intonaatio tarjoaa yhden vapausasteen lisää ilmaista merkityksiä. Aksenttikin voi toki vaikuttaa äänenkorkeuden vaihteluun, jolloin intonaatio ja aksentti vuorovaikuttavat keskenään.

Paino ja korko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aksenttijärjestelmät voidaan jakaa painoaksenttiin (engl. stress accent) jossa prominenssia ilmaistaan ensisijaisesti jollain muulla tavalla kuin äänenkorkeuden vaihteluilla, ja korkoaksenttiin (engl. pitch accent), jossa prominenssi ilmaistaan ensisijaisesti äänenkorkeuden avulla. Esimerkiksi englannin kielen aksentti on painoaksentti, kun taas japanin aksentti on korkoaksentti. Tarkennuksen vuoksi mainittakoon, että painolla tässä tapauksessa viitataan eri asiaan kuin yllä mainituilla termeillä paino/prominenssi ja painollinen tavu – korkoaksentillisessakin kielessä prominenssi on "painollisella tavulla". M. Beckman esittää ns. painohypoteesin seuraavasti: "Painoaksentti eroaa foneettisesti ei-painoaksentista niin, että se käyttää korostamiseen enemmän muita ominaisuuksia kuin äänenkorkeutta." [1] Yksi painoaksentin seurauksista on se, että äänenkorkeus jää vapaammin intonaatiojärjestelmän käyttöön – esimerkiksi englannissa puhujan on mahdollista valita vapaammin erilaisten intonaatiokaavojen välillä, kun taas japanissa äänenkorkeuden vaihtelukaava on tiukemmin sanavalintojen määräämä.

Aksentti sosiolingvistiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa englannin kielessä esiintyy runsaasti eri aksentteja sosioekonomisten ryhmien, etnisten ryhmien (kuten afroamerikkalaisten englanti) tai luokkien välillä. Aksentit eroavat toisistaan muun muassa äänen painon ja vokaalien ja konsonanttien lausumisten osalta. Suomen kielessä sanaa aksentti taas käytetään yleensä ulkomaalaisten puhuman suomen kielen kohdalla (esim. "hän puhuu suomea venäläisellä aksentilla").

Aksentin ja murteen ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka kielioppi, semantiikka, sanasto ja muut kielen ominaispiirteet usein vaihtelevat samanaikaisesti aksentin kanssa, sana aksentti viittaa erityisesti eroihin ääntämisessä, kun taas sanaan murre liitetään laajempi joukko lingvistisiä eroja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • a b Mary E. Beckman: Stress and Non-Stress Accent. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2017). en