Aichi D1A

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aichi D1A
Aichi D1A2
Aichi D1A2
Tyyppi syöksypommittaja
Alkuperämaa  Japani
Valmistaja Aichi Kōkūki
Ensilento 1934
Valmistusmäärä 162 (D1A1)
428 (D1A2)

Aichi D1A (liittoutuneiden raportointinimi Susie) oli Aichi Kōkūkin valmistama keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien kaksitasoinen ja kaksipaikkainen syöksypommittaja. Se oli Tyynenmeren sodassa vain koulutuskäytössä, mutta Kiinan-Japanin sodassa kuitenkin laajalti hyökkäystehtävissä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillisen Japanin laivasto oli tilannut Saksasta Heinkel He 50 koneen, joka oli ensimmäinen Saksassa kehitetty syöksypommittaja. Vuonna 1933 kävi ilmeiseksi, että kahden Nakajiman valmistaman Shi-6 ja Shi-7 vaatimuksiin perustuneen prototyypin suoritusarvot eivät vastanneet syöksypommittajille asetettavia vaatimuksia. Laivaston esikunnan toimitettua Aichille, Nakajimalle ja Yokosukalle 8-Shi vaatimukset kaksipaikkaiselle lentotukialuksille sijoitettavalle syöksypommittajalle, Aichi osti 1934 He 50:stä edelleen kehitetyn yksipaikkaisen vientiversion Heinkel He 66, jonka moottorina oli 715 hevosvoiman 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen Siemens SAM-22B. Tokuichiro Gomein johtama suunnitteluosasto muokkasi He 66 -konetta vahvistamalla laskutelineitä lentotukialustoimintaa varten, lisäsivät toisen ohjaamon ja korvasivat Siemens SAM-22B -moottorin 580 hevosvoiman 9-sylinterisellä ilmajäähdytteisellä Nakajima Kotobuki 2 Kai 1:llä. Aichi toimitti Gomein osaston kehittämän koneen 8-Shi projektille verrattavaksi Nakajiman ja Yokosukan kehittämiin koneiseen. Aichin syöksypommittaja osoittautui vertailussa vakaammaksi ja liikuntakykyisemmäksi kuin kilpailijansa. [1][2]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aichin D1A1:ksi (Aichi AB-9) nimetty syöksypommittaja määrättiin 1934 tuotantoon. Prototyyppi koneesta poiketen tuotantoversiossa oli sylinterien ympärillä Townend-rengas, viisi astetta taaksepäin taitetut siivet ja uudelleen muotoiltu peräsin. Samoin perän laskutelineen suksi oli korvattu kiinteällä renkaalla. Koneen omasuojana oli kaksi eteenpäin suunnattua 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääriä ja taka-ampujalla liikuteltava 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääri. Pommikuormana oli kaksi 30 kilogramman pommia siipien alla ripustimissa ja yksi 250 kilogramman pommi rungon alla. Ensimmäisissä 118 lentokoneessa moottorina oli 580 hevosvoiman Nakajima Kotobuki 2 Kai 1, mutta lopuissa 44 oli hieman tehokkaampi Kotobuki 3.[2]

Vuonna 1935 Goake suunnitteli parannellun D1A2:n, jossa oli moottorina 730 hevosvoiman 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen Nakajima Hikari 1. Koneen suorituskykyä parannettiin myös uudella kuomun muotoilulla sekä pienin muutoksin. Ensimmäinen uuden koneen prototyyppi valmistui syksyllä 1936 ja tuotanto alkoi pian sen jälkeen.[2]

Aichi valmisti kaikkiaan 162 kappaletta D1A1 (1934-1937) ja 428 kappaletta D1A2-konetta (1936-1940), joten Nagoyan tehtaalla valmistui kaikkiaan 590 tuotantoversiota. Näiden lisäksi oli Heinkel He 66 koneesta muutettu prototyyppi.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D1A1 osallistuivat toiseen Kiinan-Japanin sotaan, mutta toisen maailmansodan alkaessa koneet olivat jo poistuneet käytöstä. D1A2 koneet osallistuivat aktiivisesti sotatoimiin Kiinassa ja upottivat muun muassa Yhdysvaltain laivaston tykkiveneen USS Panayn. Japanin hyökätessä Pearl Harboriin toisarvoisissa tehtävissä kuten koulukoneina oli edelleen 68 D1A2:ta, joille liittoutuneet antoivat koodinimen 'Susie'.[2]

Koneita oli sijoitettuna ainakin lentotukialuksille Akagi, Kaga ja Ryujo. Lisäksi niitä oli sijoitettuna 12., 13., 14. ja 15. kokutaihin.[4]

Tekniset tiedot D1A2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aichi D1A

Lähde:[5]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&09.03000009,30 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&011.040000011,40 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.04100003,41 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01516.&&&&001 516 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Nakajima Hikari 1 -9-sylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0544.&&&&00544 kW (&&&&&&&&&&&&0730.&&&&00730 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0309.&&&&00309 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0927.&&&&00927 km

Aseistus

3 × 7,7 mm konekivääri
310 kg pommeja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Francillon, René J.: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6. (englanniksi)
  • Tagaya, Osamu: Aichi 99 Kanbaku 'Val' Units 1937-42. Osprey Combat Aircraft 63. Oxford, UK: Osprey Publishing, 2011. ISBN 978-1-84176-912-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tagaya 2012 s.7
  2. a b c d Francillon 1979 s. 268-269
  3. Francillon 1979 s. 271
  4. Francillon 1979 s. 270
  5. Francillon 1979 s. 270-271