Agneta Rosenbröijer

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Agneta Bröijer, vuodesta 1647 Rosenbröijer (1620–11. syyskuuta 1697), oli viipurilainen menestyneen kauppiaan leski, joka jatkoi miehensä liiketoimintaa hänen kuolemansa jälkeen ja lukeutui harvojen Viipurin ulkomaankauppaa käyneiden joukkoon. Toisessa aviossaan hänen jatkoi liiketoimia ja puolusti toisen miehensä kuoleman jälkeen perheen velkaantunutta taloutta. Häntä on kuvattu temperantikkaaksi ja ylpeäksi henkilöksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agneta Rosenbröijer oli Viipurin pormestarin Tönnies Bröijerin tytär ja hänen äitinsä oli kaupungin saksalais-suomalaista Cröellin pormestarisuvun tytär.

Tie kauppiaaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agneta Rosenbröijer meni naimisiin vuonna 1640 kauppias Anders Skarpenbergin kanssa, jonka alana oli rihkama- eli irtotavarakauppa. Mies kuului Viipurin pieneen, vain 40 kauppiasta käsittäneeseen ulkomaankauppaa harjoittaneeseen valtaporvaristoon.

Anders Skarpenberg harjoitti myös salakuljetusta. Kaupungin johdon määräämässä tarkastuksessa puodista löytyi puoli pakkaa kaupungin tuulaakiluetteloihin merkitsemätöntä, leimaamatonta kangasta. Kansanjuhlan piirteitä saaneessa tarkastuksessa kauppiaspariskunta käytti niin värikästä kieltä, että sitä puitiin myöhemmin oikeudessa. Rouva syytti kaupantarkastaja Rötgert Cassia siitä, että hän havitteli kangasta omien poikiensa vaatteita varten.

Anders Skarpenberg kuoli vuonna 1652. Agneta jäi leskeksi isänsä mukaan nimetyn Anders-pojan kanssa. Liikkeessä hänellä oli apunaan kauppa-apulainen Lucas Zitting. Agnetan isä oli vuonna 1647 aateloitu nimellä Rosenbröijer ja samalla Agneta oli noussut aateliseen yhteiskuntaluokkaan. Hän otti leskeksi jäätyään isänsä nimen ja tuli tunnetuksi Agneta Rosenbröijerinä.

Yrityksen liiketoiminta ulottui aina Lyypekkiin saakka. Kotimaassa asiakkaita olivat muun muassa armeijan upseerit. Eräässä velkomiskiistassa viipurilaisen suurkauppiaan Anton Borchardtin kanssa Agneta kääntyi maaherra Johan Rosenhanen puoleen ja sai hänelle asetetun arestin purettua.

Toinen avioliitto ja ylellinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1655 hän avioitui uuden aatelisen säätynsä mukaisesti aatelisen kapteeni Peter von Gerttenin kanssa, jonka isoisä Berend von Gertten oli ollut Tallinnan pormestari. Myöhemmin suvun jäsenet olivat siirtyneet sotilasuralle. Peter Von Gertten palveli Savon jalkaväkirykmentissä ja kävi sotaa Ruotsin Itämeren maakunnissa koko 1650-luvun lopun. Puolan sodassa Savon rykmentti kärsi suuria tappioita, mutta von Gertten palasi kotimaahan 1661. Vuosikymmenen loppuajan von Gertten palveli kotimaassa ja sai ylennyksen everstiluutnantiksi 1670.

He viettivät Viipurissa tuhlaavaista elämäntapaa ja suhtautuivat uhmakkaasti kirkkoon ja kaupungin esivaltaan. Von Gertten oli uhannut ottaa hengen pormestari Plantinilta, joka ei sen johdosta uskaltanut liikkua kotoaan pitkään aikaan. Toisella kertaa hän uhkasi murhata piispan kuorissa. Agnetan on todettu myös uhanneen vastaavalla kohtalolla niitä, jotka aikoisivat sulkea hänen rihkamapuotinsa Skarpenbergin puutteellisen perinnönjaon takia.

Pariskunta vuokrasi everstiluutnantti Erik Boijelta Yskjärven säteri Muolaan pitäjässä 1650-luvulla. Omia rälssimaita von Gerttenin perhe hankki 1663 Kivennavan ja Muolaan pitäjistä ostamalla Ahijärven säterin Mårten Rosenstiernan perillisiltä.

Agneta Rosenbröijerin setä oli kauppias Johan Cröelliin (aateloituna Johan Rosencröel). Hän oli värikäs persoonallisuus, joka sai kuolemantuomion, mutta armahdettiin ja lopulta myös aateloitiin. Cröell lahjoitti tilansa Käkisalmen ja Viipurin läänissä von Gerttenille sitä vastaan, että hänestä huolehdittaisiin ja haudattaisiin kuoltuaan asianmukaisesti. Lahjoituksen vahvisti kuningatar Hedvig Eleonora 28.3.1666. Näin kartanoton aatelispariskunta pääsi myös nauttimaan Bröijereiden omistamasta tilasta Juustilanjoen kylässä.

Velkataakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter von Gertten kuoli sairastettuaan kauan 13.6.1671. Perhe oli velkaantunut ylellisen elämän johdosta ja velat lankesivat maksuun miehen kuoltua. Maaomaisuus oli jo kiinnitetty useaan otteeseen. Agnetalta kesti seitsemän kuukautta, ennen kuin hän sain hankittua varat miehensä ruumiin hautaamiseen asianmukaisin menoin Viipurin tuomiokirkon lattian alle kuorin ulkopuolelle. Pitkissä neljätoista vuotta kestäneissä velkomisoikeudenkäynneissä Agneta menetti tilat ja isänsä rahat, kun hän oli luovuttanut velkakirjan von Gerttenille Ahijärven hovin maksamista varten.

Agneta anoi kuninkaalta tukea tilanteeseensa, ja kuningas lahjoittikin vuonna 1685 hänelle eliniäksi Pieksämäeltä kuusi tilaa. Viimeisinä vuosinaan hän riitaantui vielä poikansa vänrikki Bernt Wilhelm von Gerttenin kanssa, joka havitteli omaa isänperintöään Juustilanjoen tiloista. Hän kuoli Viipurissa syyskuussa 1697 korkeassa 77 vuoden iässä ja haudattiin Siikaniemen kirkkoon.

Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agneta Rosenbröijerin vanhemmat olivat kauppias, Viipurin pormestari, sotakomissaari Antonius Rosenbröijer (aiemmin Tönnius Bröijer) ja pormestari Hans Cröellin tytär. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli vuodesta 1640 kauppias Anders Skarpenberg (k. 1652) ja toinen puoliso (ennen 1655) everstiluutnantti Peter von Gertten (k.1671), jonka vanhemmat olivat kapteeni Hans von Gertten ja Lucia von Spreckelsen. Agnetalla oli 1. avioliitosta lapsi luutnantti Anders (k. 1676) ja toisesta avioliitosta lapset kapteeni Bernt Wilhelm von Gertten (1656–1710), Margareta Elisabet Klick, jonka puoliso oli luutnantti Frans Henrik Klick, Anna Maria Godenhjelm, jonka puoliso oli kornetti Peter Godenhjelm, vänrikki Peter Johan von Gertten ja Juliana Margareta Forstadius (k. 1687), jonka puoliso oli vänrikki Forstadius.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auranen, Kari: Rosenbröijer, Agneta (ISSN 1799-4349 (Verkkojulkaisu), URN:NBN:fi-fe20051410)+www.kansallisbiografia.fi. 9.10.2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.4.2017.
  • Biografiskt lexikon för Finland 1. Svenska tiden (2008).
  • K. Auranen, Nicht gewisseres den der Todt und nicht ungewisseres als die Stunde desselbigen : pormestari Herman Bröijerin suku / käsikirjoitus
  • K. Auranen, Pormestari Herman Bröijerin suku // Sukuviesti 2000.