Aggressiivinen ilmanäytteenotto
Aggressiivinen ilmanäytteenotto on näytteenottotapa, jossa pinnoille laskeutuneita pienhiukkasia nostetaan uudelleen ilmaan näytteenottotapahtumaa varten. Menetelmässä voidaan nostaa hiukkaset esimerkiksi lehtipuhaltimella ja pitämään ilmassa hitailla tuulettimilla. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto on suositellut aggressiivista ilmanäytteenottoa vuodesta 1985 asbestitöiden laadunvarmistuksessa.[1] Aggressiivista ilmanäytteenottoa on myös käytetty pernaruttokirjeiden yhteydessä vuodesta 2001. Menetelmällä on haluttu seurata jälkien siivouksen onnistumista. Aggressiiviseen menetelmään siirryttiin sen jälkeen, kun huomattiin että pernaruttobakteerin (Bacillus anthracis) itiöillä oli taipumus siirtyä laskeutumisensa jälkeen takaisin ilmaan erilaisilta pinnoilta.[2]
Tarkat kontaminoitumisen mittarit ovat tärkeitä, jotta tilankäyttöön liittyviä riskejä voidaan arvioida luotettavasti otettaessa saastuneita tiloja uudelleen käyttöön. Olemassa olevat pintanäytteenottomenetelmät eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin ja käytössä olevien menetelmien toimivuus vaihtelee. Ilmassa olevia pitoisuuksia ei voida päätellä pintanäytteiden avulla. Pintanäytteistä poiketen aggressiivinen näytteenottomenetelmä mittaa paremmin altistumisriskiä hengityksen kautta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA): Guidance for the Control of Asbestos-Containing Materials in Buildings. 1985. Washington DC: U.S.EPA. Viitattu 3.5.2016. Englanniksi.
- ↑ Jack Kelly: Esitelmässä Anthrax/Ricin Case Histories -Air Sampling (+) for WMD (PDF) 2004. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto. Viitattu 3.5.2016. Englanniksi.
- ↑ Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto: Systematic Evaluation of Aggressive Air Sampling for Bacillus anthracis Spores. EPAn julkaisuja, 2012, s. 1-2. Washington DC: EPA. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.5.2016. Englanniksi.