Adrian Willaert

Adrian Willaert

Adrian Willaert (noin 1490 – 7. joulukuuta 1562) oli alankomaalainen säveltäjä, joka joka vaikutti merkittävästi italialaisen madrigaalin kehitykseen ja teki Venetsiasta yhden 1500-luvun vaikutusvaltaisimmista musiikkikeskuksista.

Elämä

Willaert syntyi mahdollisesti Bruggessa ja opiskeli nuorena lakia Pariisissa. Vuonna 1527 hänestä tuli Venetsian Pyhän Markuksen kirkon musiikillinen johtaja. Hänen oppilaikseen hakeutui muusikoita kaikkialta Euroopasta, kuten Cipriano de Rore, Gioseffo Zarlino] ja Andrea Gabrieli.

Musiikki

Willaert oli säveltäjänä melko tuottelias. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat kahdeksan messua, yli 50 hymniä ja psalmia, yli 150 motettia, noin 60 chansonia, yli 70 madrigaalia sekä soitinmusiikkia.^lähde?

Willaertin madrigaaleissa voidaan havaita vähitellen kehittyvää synteesiä ranskalais-hollantilaisen koulukunnan kontrapunktisesta tyylistä ja italialaisesta kasvavasta painotuksesta harmoniseen väriin ja ilmaisukykyyn. Hänen chansoninsa heijastavat samanlaista kehitystä. Kirkkomusiikin säveltäjänä hänet tunnetaan ensisijaisesti moteteistaan. Todennäköisesti Pyhän Markuksen kahden vastakkaisen kuoroparven inspiroimana hän kehitti polyfonian tyylin, jossa kaksi neliäänistä kuoroa laulaa vuorotellen, mutta toisinaan ne yhdistyvät kahdeksanääniseksi osioksi. Tämä johti suoraan polykooriseen sävellykseen, joka oli ominaista venetsialaiselle musiikille 1500-luvun jälkipuoliskolla. Willaert oli myös yksi varhaisimmista säveltäjistä, jotka sävelsivät puhtaasti instrumentaalisia teoksia: canzonoita, ricercareja ja fantasioita uruille ja soitinyhtyeille.

Le dur travail

MIDI-tiedosto

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adrian Willaert Wikimedia Commonsissa