Siirry sisältöön

Adam Czartoryski

Wikipediasta
Adam Czartoryski
Venäjän ulkoministeri
1804 – 1806
Edeltäjä Aleksandr Vorontsov
Seuraaja Andrej von Budberg
Puolan pääministeri
3. joulukuuta 1830 – 15. elokuuta 1831
Seuraaja Jan Krukowiecki
Henkilötiedot
Syntynyt14. tammikuuta 1770
Varsova, Puola
Kuollut15. heinäkuuta 1861 (91 vuotta)
Montfermeil, Ranska
Puoliso Anna Zofia Sapieha
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Adam Jerzy Czartoryski (1770–1861[1]) oli puolalainen ruhtinas, joka kuului Venäjän keisari Aleksanteri I:n lähipiiriin[2], mutta kääntyi Puolan itsenäisyyden kannalle vuonna 1830.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Czartoryski kuului Puola-Liettuan voimakkaimpaan aatelissukuun, jonka jäseniä on ollut vuosisatojen ajan maan johtotehtävissä. Hänen vanhempansa olivat ruhtinas Adam Kazimierz Czartoryski (1734–1823) ja kreivitär Izabella von Flemming Czartoryska (1745–1835).[1] Isä-Czartoryski pyrki 1760-luvun Puolan hajaannusvuosina yhteistyöhön Venäjän kanssa.[2]

Puolan toisen jaon jälkeen vuonna 1795 poika Adam Jerzy otettiin Venäjän hoviin panttivangiksi takaamaan Puolan uskollisuuden Venäjää kohtaan. Hän liittyi Pietarin hovin seurapiireihin, ystävystyi ikäisensä Aleksandr Pavlovitšin kanssa ja saavutti venäläisten luottamuksen. Keisari Paavali I määräsi Czartoryskin suurlähettilääksi Sardinian kuningaskuntaan, mutta uusi keisari Aleksanteri I kutsui hänet takaisin. Czartoryski palasi Pietariin heinäkuussa 1801, ja syyskuussa 1802 hänet nimitettiin apulaisulkoministeriksi. Avustajakseen Czartoryski palkkasi italialaisen Scipione Piattolin. Vuoden 1804 tammikuusta alkaen Czartoryski toimi lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Venäjän ulkoministerinä.[3][4]

Vuonna 1825 Venäjän poliittinen ilmapiiri muuttui täysin, kun taantumuksellinen Nikolai I asui valtaan. Tämä muutti myös Czartoryskin elämän. Vuonna 1830 puhkesi Puolan kapina, ja kenraali Józef Chłopicki julistautui maan diktaattoriksi. Muutaman kuukauden päästä demokraattisempi suunta valitsi hänen tilalleen Czartoryskin maan johtajaksi. Venäjä kukisti kapinan aseellisesti kesällä 1831. Czartoryski pakeni maasta ja sai poissaolevana kuolemantuomion. Ulkomailta käsin hän kävi kampanjaa Puolan itsenäisyyden hyväksi. Kodikseen hän hankki Hôtel Lambert -nimisen talon Pariisista. Hän pyrki tekemään siitä puolalaisen kulttuurikeskuksen, jossa varsinkin pianisti Frédéric Chopinin sävellykset ja esitykset saivat suurta suosiota.[3]

Adam Czartoryski eli 91-vuotiaaksi. Hänet on haudattu suvun kotikartanoon Puolan Sieniawaan.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Lerski, Jerzy Jan: Historical Dictionary of Poland, 966-1945. Bloomsbury Academic, 1996. ISBN 978-0-313-26007-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.8.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 192, 208. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X
  3. 1 2 3 Czartoryski czartoryski.org. Arkistoitu 19.3.2016. Viitattu 13.8.2025.
  4. ↑ Volanen, Risto: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, s. 34-35. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31053-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Adam_Czartoryski&oldid=24045678”