Accordina

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Accordinansoittaja
Accordinan kuvaus yhdysvaltalaisesta patentista #2461806 v. 1949

Accordina on puhallettava vapaalehdykkäsoitin.[1] Se on eräänlainen harmonikan ja huuliharpun välimuoto, jonka kehitti pariisilainen André Borel 1930-luvun loppupuolella. Soittimen suosio on elpynyt 1900-luvun loppuvuosista lähtien.[2]

Rakenne ja toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accordinassa on harmonikan näppäinkoskettimiston tapainen koskettimisto, joka ohjaa vapaalehdykkäkieliin puhallettavaa ilmaa. Soittimen kielet on kiinnitetty yksittäisiin kielilaattoihin, kuten harmonikassa.[1] Soittaja puhaltaa soittimeen ilmaa suukappaleen kautta (kielet eivät soi sisäänpäin ilmaa vedettäessä, erotuksena esimerkiksi huuliharppuun).[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisilainen André Borel kehitteli soitinta 1930-luvun lopulta lähtien ja patentoi soittimen Ranskassa 17. joulukuuta 1943.[2][3] Yhdysvalloissa patentti (# 2461806) myönnettiin nimellä "Chromatic harmonicon" 15. helmikuuta 1949.[4] Ensimmäiset soittimet valmistettiin kaupallisesti kuitenkin vasta 1950-luvulla. Borel antoi radiokonsertin accordinan prototyypillä vuonna 1950. Beuscher toimi soittimen markkinoijana 1970-luvun puoleenväliin saakka, jolloin soittimen valmistus loppui. Myös Paolo Soprani valmisti gold- ja silver-mallisia accordinoja 1960-luvun jälkipuoliskolla.[2]

Eräänä syynä soittimen suosion vähäisyydelle 1900-luvulla pidetään sen markkinointia lähinnä harmonikansoittajille helposti mukana kulkevaksi harjoitusinstrumentiksi - esimerkiksi puhallinsoittajat eivät koskaan löytäneet instrumenttia. Soittimen alkuajoilta tunnetaan vain yksi levytys, André Astierin 45.[2]

Accordinan suosio on kasvanut useiden muusikkojen alettua käyttää sitä erilaisiin musiikin tyylilajeihin 1900-luvun loppuvuosina.[2] Esimerkiksi Richard Galliano käytti accordinaa Latin quintetin levyllä nimeltä Spleen vuonna 1985.[5] Muita tärkeitä accordina-nimiä 2000-luvun alussa ovat olleet Francis Jauvain, Daniel Mille, Jean-Louis Matinier, Roland Romanelli ja Jacques Bolognesi, joiden johdolla accordinaa on käytetty jazz-musiikissa, ranskalaisissa lauluissa, elokuvamusiikissa ja nykytaidemusiikissa.[2]

Nykyisiä accordina-instrumenttien valmistajia ovat muun muassa Laurent Jarry vuodesta 1995 alkaen sekä Marcel Dreux vuodesta 2002 lähtien.[2] Suomen ensimmäisen accordinan valmistivat Harri Arvila ja Tatu Salmela oppilastyönä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa keväällä 2010.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Plihtari, Minna: Ensimmäinen suomalainen accordina rakennettiin oppilastyönä. Hanuri, 2010, 38. vsk, nro 2, s. 26. Ikaalinen: Suomen Harmonikkaliitto.
  2. a b c d e f g h Goldenstein, Blaise: The history. Between history and legend Accordions and accordion-players. huhtikuu 2002. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  3. Borel, Andre: Chromatic harmonicon, United States Patent US2461806 (pdf) (Patenttihakemus) freepatentsonline.com. 15.2.1949. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  4. Chromatic harmonicon www.freepatentsonline.com. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)
  5. Biography All about jazz. 9.4.2010. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]