A. M. Frost

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

A. M. Frost on kahden suomalaisen henkilön kirjailijanimi. He haluavat kertoa sodasta uudella tavalla ja lähestyvät aihetta toimintajännärin näkökulmasta. A. M. Frostin esikoisromaani on trilleri Näkymätön kuolema, joka ilmestyi 10.10.2018 Bazar Kustannus Oy:n julkaisemana. Kirja aloitti uuden, majuri Peder Jangista kertovan sarjan.

Kaksikko haluaa pysytellä Frostin nimen takana, koska eivät toivo muutoksia elämäänsä. He haluavat erottaa Frost-kirjat muusta taiteellisesta tuotannostaan kuten tauluista, veistoksista ja puukoista, joilla kaikilla on oma tuotemerkkinsä. Puukkoihin isketään stanssi, ja kirjoihin on leimattu Frost.

Jang-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymätön kuolema on ensimmäinen kirja sarjasta, joka kuljettaa lukijan sotavuosien läpi aina puoli vuotta kerrallaan. Seuraava Jang-kirja ilmestyy elokuussa 2019. Näkymätön kuolema kertoo talvisodan syksystä jouluun saakka. Seuraavan Jang-seikkailun ajankohta on talvisodan kevätpuoli ja sodan päättyminen. Kolmas tarina ajoittuu välirauhaan. Kirjoja ei silti tarvitse lukea ilmestymisjärjestyksessä, koska jokainen on oma tarinansa. Kirjailijan Instagram-tilillä @frostkirjat kerrotaan kuulumisia ja valotetaan aitoja historiallisia tapahtumia juonenkäänteiden takana.

Näkymätön kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymätön kuolema kertoo syksyn 1939 tapahtumista Suomessa. Sota on ovella koko Euroopassa. Ylimääräiset kertausharjoitukset päättyvät siten kuin toiset pelkäsivät ja toiset eivät koskaan uskoneet mahdolliseksi: Neuvostoliitto hyökkää Suomeen käyttäen selityksenä Mainilan lavastettuja laukauksia.

Politiikan ja sodan faktakentillä seikkailee fiktiivisiä hahmoja Mannerheimin pojaksi väitetyn majuri Peder Jangin johdolla. Jang on komea ja suomalaisittain eksoottisen näköinen mies mustine hiuksineen ja hieman vinoilta vaikuttavine sinisine silmineen.

Sotanäyttämölle Jang valitsee lähetikseen aran Aulis Rasilan Helsingin Pasilasta. Jangin oikea käsi on vähän liian sympaattinen ja kiltti vääpeli Yrjö Valkama. Omasta mielestään Valkama ei ole kiltti, vaan pelottava sotilas, jonka karhumainen ulkonäkökin puhuu asian puolesta. Helsingistä käsin auttelee Helsingin Sanomain toimittaja Arno Hautala, joka ei suureksi pettymyksekseen pääse silmävammansa takia rintamalle.

Jangin pahin ja myös mieluisin vastustaja on Valpon viehättävä agentti Helle Haaga, jonka kanssa Jang mielellään mittelisi taitojaan enemmänkin.

Likaista peliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majuri Jangin tukikohdan väen tarina jatkuu sarjan toisessa osassa, joka julkaistaan elokuussa 2019.

Hyinen talvi on taittumassa kevääksi vuonna 1940. Suomen armeijan majuri Jangin harvinainen vapaapäivä Helsingissä katkeaa, kun hän saa viestin rintamalta: loukkaantuneita kuljettanut linja-auto on kadonnut mukanaan päämajan eversti Rantamala.

Tiedusteluosastolta kun oli, everstin mukana katosi arkaluontoista tietoa, joka ei saa joutua vihollisen käsiin. Jos jotain löydettävää on, Jangin on se tehtävä ennen vihollista.

Eikä tehtävää helpota se, että samaan aikaan tukikohdassa omien puolella riehuu murhaaja, joka sivuaa liian läheltä kadonneen ystävänsä Marian puolesta pelkäävää Helle Haagaa.

Ajan kanssa alkaa kilpajuoksu, joka päättyy luovutettavaan Viipuriin.

Majuri Peder Jang[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa Venäjän keisarikunta halusi saada poliittista ja sotilaallista tiedusteluaineistoa maansa läheisyydestä Keski-Aasiasta ja Kiinasta. Tiedusteluretki naamioitiin tieteelliseksi tutkimusretkeksi, mutta sinne sijoitettiin mukaan venäläinen upseeri Carl Gustaf Emil Mannerheim. Hän oli jo ansiokkaasti taistellut Venäjän armeijassa. Ja hänellä oli suomalainen passi, minkä vuoksi hän saattoi liikkua ilman epäilyksiä. Retki tehtiin vuosina 1906-1908[1]. Matkan pituus oli 14 000 km. Pedanttina ihmisenä ja pitääkseen yllä peiterooliaan Mannerheim ei tyytynyt pelkkään sotilaalliseen tiedusteluaineistoon. Hän keräsi myös paljon kansatieteellistä aineistoa tuntemattomilta seuduilta.

Noin vuosi Mannerheimin retkikunnan saavuttua Kiinaan eräälle korkea-arvoiseen sukuun kuuluvalle nuorelle naiselle syntyi lapsi. Kun vauva avasi silmänsä, nähtiin, että ne olivat siniset. Nämä poikkeukselliset silmät olivat merkki suurista kyvyistä ja jännittävästä elämästä. Mutta myös siitä, että isä oli joku retkikuntaan kuuluvista. Kerta ei ollut ensimmäinen, samanlaista oli nähty lähetyssaarnaajien vierailtua kylässä. Historialla oli näköjään tapana toistaa itseään, ja vauvan tulevaisuuteen kohdistui uhkia.

Pelastaakseen vauvan Mannerheim otti hänet mukaansa Suomeen, jossa hänet sijoitettiin sijaisperheeseen. Vauvan isää ei tiennyt kukaan, sillä Mannerheim ei kertonut, kuka retkikunnan jäsen se oli. Juurien puute vaivasi Jangia, joka parikymppisenä palasi Kiinaan. Mutta idässä suut pysyivät yhtä kiinni kuin Suomessakin, ja kiihkeä nuorukainen ajautui etsimään rauhaa oopiumin poltosta. Ehkä hän olisi sille tielle jäänytkin, elleivät buddhalaiset soturimunkit olisi pelastaneet puoliveristä poikaa hoteisiinsa. Itämaisella filosofialla he saivat pikkuhiljaa nuorukaisen rauhoittumaan. Jang palasi Suomeen vuonna 1933. Hän ei ollut löytänyt vastausta alkuperäiseen kysymykseensä, mutta oli saanut vastauksia kysymyksiin, joita ei ollut edes esittänyt. Talvisodan syttyessä majuriksi ylennyt Jang oli valmis taistelemaan kotimaansa puolesta.

Vuonna 1920 Mannerheim antoi nimensä keulakuvaksi[2] sisarensa Sophie Mannerheimin perustamalle Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carl Gustaf Emil Mannerheim. Wikipedia, 20.8.2018. Artikkelin verkkoversio. fi
  2. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Wikipedia, 23.5.2018. Artikkelin verkkoversio. fi