A-5 Metallist
| A-5 Metallist No 16 AG 21 |
|
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Nikolajevin telakka, Nikolajev |
| Kölinlasku | 1917 |
| Laskettu vesille | 1917 |
| Palveluskäyttöön | 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1948 |
| Loppuvaihe | romutettu 1950-luvulla |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
355 t (pinnalla) 433 t (sukellus) |
| Pituus | 46,0 m |
| Leveys | 4,9 m |
| Syväys | 3,8 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottori, 400 hv (pinnalla) sähkömoottori 200 hv (sukellus) |
| Nopeus |
14,5 solmua (pinnalla) 10,5 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka | 700 mpk |
| Miehistöä | 32 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 47 mm tykki 4 × 450 mm torpedoputkea |
AG 21 (ven. Американсий Голланд, Amerikanskij Golland) oli Venäjän keisarikunnan laivaston AG-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: AG-luokka
Ensimmäisten kolmen veneen osat valmistettiin maaliskuuhun 1916 mennessä St. Johnsissa New Brunswickissa. Lokakuussa Canadian Vickers toimitti veneet Vancouverin kautta Venäjälle Vladivostokiin, mistä ne toimitettiin edelleen Siperian rataa pitkin Nikolajeviin Mustan meren rannalle koottaviksi. Veneet liitettiin Venäjän keisarikunnan Mustan meren laivastoon 9. maaliskuuta 1917.[1]
Alus tilattiin Nikolajevista Nikolajevin telakalta, missä köli laskettiin 1917. Alus laskettiin vesille vielä samana vuonna ja otettiin palvelukseen 1918.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Mustanmeren laivastoon. Saksalaiset valtasivat aluksen toukokuussa 1918 Sevastopolissa. Se luovutettiin Britannialle marraskuussa. Miehistö upotti 26. huhtikuuta 1919 Sevastopolissa aluksensa estääkseen sen joutumisen bolsevikkien hallintaan. Hylky nostettiin 5. tammikuuta 1928. Alus palautettiin 30. joulukuuta 1930 palvelukseen nimellä sukellusvene No. 16 ja se nimettiin 30. joulukuuta 1931 Metallistiksi ja edelleen 15. syyskuuta 1934 A-5:ksi.[2]
Alus poistettiin 1948 palveluksesta ja sijoitettiin akkujen latausasemaksi. Se romutettiin 1950-luvulla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)