2,6-ksylenoli
| 2,6-ksylenoli | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2,6-dimetyylifenoli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=C(C(=CC=C1)C)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H10O |
| Moolimassa | 122,16 g/mol |
| Sulamispiste | 49 °C[1] |
| Kiehumispiste | 212 °C[1] |
| Tiheys | 1,132 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 6,047 g/l (25 °C)[3] |
2,6-ksylenoli (C8H10O) eli 2,6-dimetyylifenoli on fenolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste ja yksi ksylenoli-isomeereistä. Yhdistettä voidaan käyttää polymeerien ja muiden yhdisteiden valmistamiseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa 2,6-ksylenoli on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman veteen ja runsaasti orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin ja dietyylieetteriin. 2,6-ksylenoli liukenee myös emäksiin.[2][1]
2,6-ksylenolia valmistetaan fenolin ja metanolin reaktiolla. Katalyyttinä käytetään metallioksideja, erityisesti alumiinioksidia. Reaktiossa muodostuu useiden yhdisteiden seos, ja 2,6-ksylenoli puhdistetaan alipainetislauksella. Tästä huolimatta tuotteen joukossa on usein p-kresolia, joka voidaan erottaa uuttamalla. Metanoliylimäärä edistää 2,6-ksylenolin muodostumista päätuotteena. 2,6-ksylenolia esiintyy kivihiilitervassa.[2][4]
2,6-ksylenolista valmistetaan polymeroimalla polyfenyleenioksidia. Yhdisteestä valmistetaan myös hapettumisenestoaineita, lääkkeitä, maatalouskemikaaleja, desinfiointiaineita ja 2,6-ksylidiiniä.[2][1][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 179-180. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d Helmut Fiege: "Cresols and Xylenols", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Vol. 10 s. 424, 430–433, 445-451
- ↑ Samuel H. Yalkowsky, Yan He, Parijat Jain: Handbook of aqueous solubility data, s. 509. CRC Press, 2016. ISBN 978-1-4398-0246-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b John F. Lorenc, Gregory Lambeth & William Scheffer: "Alkylphenols", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Vol. 2, s. 230