12 tuolia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
12 tuolia
12 стульев
Ohjaaja Leonid Gaidai
Käsikirjoittaja Leonid Gaidai
Vladlen Bahnov
Perustuu Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin romaaniin Kaksitoista tuolia
Säveltäjä Aleksandr Zatsepin
Kuvaaja Sergei Polujanov
Valeri Šuvalov
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Ensi-ilta 1971, Suomessa 1972
Kesto 159 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

12 tuolia (Dvenadtsat stuljev) on Leonid Gaidain ohjaama neuvostoliittolainen komediaelokuva vuodelta 1971. Sen käsikirjoituksen laativat yhdessä ohjaaja ja Vladlen Bahnov, ja tarina perustuu Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin veijariromaaniin Kaksitoista tuolia. Pääosia näyttelevät Sergei Filippov ja Artšil Gomiašvili.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli kaksi ja puoli tuntia kestävä farssimainen, mykkäelokuvankin keinoja käyttävä tarina kertoo 1920-luvun Neuvostoliitossa elävästä huijari Ostap Benderistä, joka pettää ihmisiä hyötyäkseen. Entinen aatelismies Vorobjaninov kuulee anoppinsa piilottaneen sukunsa omistamia jalokiviä bolševikeiltä yhteen kahdestatoista ruokasalin tuolista. Tuolit on myyty pois, ja niin Vorobjaninov pestaa huijari Benderin kanssaan etsimään tuota yhtä tuolia.[1][2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Artšil Gomiašvili  … Ostap Bender  
 Sergei Filippov  … Vorobjaninov  
 Mihail Pugovkin  … isä Fjodor  
 Natalja Kratškovskaja  … Madame Gritsatšujeva  
 Juri Nikulin     
 Natalja Varlei     
 Natalja Vorobjeva     
 Glikerija Bogdanova-Tšesnokova     
 Nina Grebeškova     
 Klara Rumjanova     
 Leonid Gaidai     
 Igor Jasulovitš     
 Georgi Vitsin     
 Saveli Kramarov     
 Viktor Pavlov     
 Rostislav Pljatt     

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta tuli valtavan suosittu kotimaassaan Neuvostoliitossa, ja siitä on jäänyt kansan suussa elämään monta repliikkiä. Suomessa 12 tuolia tuotiin ensi-iltaan 10. maaliskuuta 1972 ja se sai 12 674 teatterikatsojaa, millä se sijoittuu ensi-iltavuotensa 282 uutuuselokuvasta sijalle 153. Vuoden 1988 televisioesityksen alla Helsingin Sanomien Mikael Fränti pitää elokuvaa hersyvänä veijaritarinana ja hyvänä satiirina ahneudesta, mutta sanoo ohjaaja Gaidain sortuvan hänelle ominaiseen tyypittelyyn, liioitteluun ja kikkailuun. Fränti moittii myös elokuvan liiallista pituutta.[1]

Aiempi Hollywood-versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen komediaohjaaja Mel Brooks teki Kaksitoista tuolia -romaanista vain vuotta Gaidaita aiemmin elokuvasovituksen 12 pallia eli kevät koittaa anopille (1970).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mikael Fränti: Hersyvässä neuvostokomediassa ryntäillään jalokiviä etsimässä. Helsingin Sanomat, 5.6.1988, s. B 43.
  2. 12 Chairs Letterboxd.com. Viitattu 27.4.2018.