12 tuolia
| 12 tuolia | |
|---|---|
| 12 стульев | |
 |
|
| Ohjaaja | Leonid Gaidai |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin romaaniin Kaksitoista tuolia |
| Säveltäjä | Aleksandr Zatsepin |
| Kuvaaja | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Mosfilm |
| Ensi-ilta | 1971, Suomessa 1972 |
| Kesto | 159 min |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
12 tuolia (ven. 12 стульев, Dvenadtsat stuljev) on Leonid Gaidain ohjaama neuvostoliittolainen komediaelokuva vuodelta 1971. Sen käsikirjoituksen laativat yhdessä ohjaaja ja Vladlen Bahnov, ja tarina perustuu Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin veijariromaaniin Kaksitoista tuolia. Pääosia näyttelevät Sergei Filippov ja Artšil Gomiašvili.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yli kaksi ja puoli tuntia kestävä farssimainen, mykkäelokuvankin keinoja käyttävä tarina kertoo 1920-luvun Neuvostoliitossa elävästä huijari Ostap Benderistä, joka pettää ihmisiä hyötyäkseen. Entinen aatelismies Vorobjaninov kuulee anoppinsa piilottaneen sukunsa omistamia jalokiviä bolševikeilta yhteen kahdestatoista ruokasalin tuolista. Tuolit on myyty pois, ja niin Vorobjaninov pestaa huijari Benderin kanssaan etsimään tuota yhtä tuolia.[1][2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Artšil Gomiašvili | … | Ostap Bender |
| Sergei Filippov | … | Vorobjaninov |
| Mihail Pugovkin | … | isä Fjodor |
| Natalja Kratškovskaja | … | Madame Gritsatšujeva |
| Juri Nikulin | … | |
| Natalja Varlei | … | |
| Natalja Vorobjeva | … | |
| Glikerija Bogdanova-Tšesnokova | … | |
| Nina Grebeškova | … | |
| Klara Rumjanova | … | |
| Leonid Gaidai | … | |
| Igor Jasulovitš | … | |
| Georgi Vitsin | … | |
| Saveli Kramarov | … | |
| Viktor Pavlov | … | |
| Rostislav Pljatt | … |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvasta tuli valtavan suosittu kotimaassaan Neuvostoliitossa, ja siitä on jäänyt kansan suussa elämään monta repliikkiä. Suomessa 12 tuolia tuotiin ensi-iltaan 10. maaliskuuta 1972 ja se sai 12 674 teatterikatsojaa, millä se sijoittuu ensi-iltavuotensa 282 uutuuselokuvasta sijalle 153. Vuoden 1988 televisioesityksen alla Helsingin Sanomien Mikael Fränti pitää elokuvaa hersyvänä veijaritarinana ja hyvänä satiirina ahneudesta, mutta sanoo ohjaaja Gaidain sortuvan hänelle ominaiseen tyypittelyyn, liioitteluun ja kikkailuun. Fränti moittii myös elokuvan liiallista pituutta.[1]
Aiempi Hollywood-versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalainen komediaohjaaja Mel Brooks teki Kaksitoista tuolia -romaanista vain vuotta Gaidaita aiemmin elokuvasovituksen 12 pallia eli kevät koittaa anopille (1970).