Élisabeth Behr-Sigel

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Élisabeth Behr-Sigel (21. heinäkuuta 1907 Alsace26. marraskuuta 2005 Pariisi) oli yksi merkittävimmistä läntisistä ortodoksisista teologeista 1900-luvulla.[1]

Behr-Sigelin isä oli protestantti ja äiti juutalainen. Hän oli ensimmäinen nainen, joka aloitti teologian opinnot Strasbourgin yliopistossa. Vuosina 1931-1932 hän toimi apulaispastorina reformoidussa kirkossa, vaikka kuului jo tuolloin ortodoksiseen kirkkon. Pappisura päättyi Behr-Sigelin avioiduttua venäläisen emigrantin André Behrin kanssa.[1] Pari sai yhdessä kolme lasta.[2]

Toisen maailmansodan aikana Behr-Sigel asui Nancyssä, missä hän toimi opettajana. Behr-Sigel toimi Ranskan miehityksen aikana ryhmässä, joka piilotti juutalaisia ja ylläpiti heille pakoreittejä.[2]

Toisen maailmansodan jälkeen Behr-Sigel loi uran ortododoksisen teologian piirissä. Hänen merkittävimpiä julkaisujaan olivat muun muassa Prière et sainteté dans l'Église russe (1950), Alexandre Boukharev (1977) ja Lev Gillet (1993). Hän opetti Pariisin Pyhän Sergiuksen ortodoksisessa teologisessa instituutissa ja Cambridgen yliopistossa. Hän väitteli Nancyn yliopistosta tohtoriksi historiasta yli 70-vuotiaana.[2] Behr-Sigel ajoi voimakkaasti diakonissan viran palauttamista käyttöön.[1]

Behr-Sigel kuoli kotonaan Pariisissa 98-vuotiaana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Elisabeth Behr-Sigel - Matriarch of the Orthodox Church in Western Europe The Times. December 10, 2005. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  2. a b c d Jerry Ryan: Elisabeth Behr-Sigel, 1907-2005 February 19th, 2006. incommunion.org: Orthodox Peace Fellowship. Viitattu 27.5.2010. (englanniksi)