Äänirautapiano
Äänirautapiano eli adiafoni on pianoa muistuttava kosketinsoitin, jonka sisällä pienet vasarat lyövät metallisuikaleita pianonkielten sijaan. Ensimmäisen mallin ja nimen adiaphonon kehitti Wienissä Schuster vuonna 1819. Sen kielet olivat suoria metallitankoja. Philadelphiassa asunut saksalaissiirtolainen Albert Schoenhut keksi vaihtaa tangot haarukkamaisiin äänirautoihin ja kutsui mallia nimellä adiaphon. Niiden piti säilyä virityksessä jopa paremmin kuin perinteisen pianon, mutta alkuperäinen viritys on yleensä varsin epämääräinen, eikä sitä ole helppoa muuttaa. Äänirautapianoista ei tullut suurta menestystä, mutta rakennetta on käytetty useissa leikkipianoissa. Halvemmissa malleissa ei ole lainkaan mustia koskettimia; vähimmillään koskettimia on kahdeksan, jolloin pianolla voi soittaa yhden oktaavin ilman ylennettyjä tai alennettuja säveliä. Ne ovat yleensä alle puoli metriä leveitä.
John Cage sävelsi vuonna 1948 teoksen Suite for Toy Piano. Monet muut klassiset ja jazz-muusikot ovat myös käyttäneet äänirautapianoa, samoin kuin jotkut rock-yhtyeet, muun muassa Radiohead.