Äänieriste

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huone, jonka seinät on pinnoitettu kaiun vähentämiseksi.

Äänieriste on äänen eristämiseksi tai vaimentamiseksi tarkoitettu ainekerros. Äänen eristäminen perustuu massaan, ilmatiiviyteen ja rakenteiden resonanssiin. Massivinen, painava rakenne eristää hyvin ääntä. Tähän perustuvat esimerkiksi ääntä eristävät rakennusten betoni-, harkko- ja tiilirakenteet. Kevyt rakenne voidaan rakentaa värähteleväksi, jolloin tuo rakenteen pienoinen muutos absorboi äänen energian. Tyypillisiä ovat erilaiset kevyet mineraalivillaeristeiset levyrakenteet.

Pinnoista heijastuvan jälkikaiunnan vähentäminen on yksi ääneneristyksen muoto. Tyypillisesti tähän käytetään pintoihin kiinnitettäviä eristeitä, yleensä mineraalivilla- tai lastuhakelevyjä. Pintaan voidaan myös ruiskuttaa kuitumassaa. Jälkikaiunta-aikaa voidaan myös lyhentää rikkomalla pinnan muoto, jolloin heijastukset tapahtuvat epätasaisemmin, esimerkiksi asentamalla pintaan rei'itetty rakennuslevy.

Äänen taajuus vaikuttaa melko paljon, kuinka paljon pystytään vaimentamaan. Matalat taajuudet ovat hankalemmin vaimennettavissa koska ne voivat siirtyä kulmienkin taakse samoin kuin bassokaiutin säteilee ääntä ympäriinsä.

Rakennusmateriaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betonirakenteet. Betonirakenteiden suuri pintamassa toimii erinomaisesti laajalla taajuusalueella äänieristeenä. Raskailla rakenteilla saavutetaan massalain alueella huomattavaa etua kevyisiin rakenteisiin nähden. Käytännössä betonirakenteet ovat erinomaisia vaimentamaan myös matalia taajuuksia.[1]

Puu. Puun ääneneristävyys on yleisesti ottaen heikko. Puun koinsidenssin rajataajuus on ääneneristyksen kannalta hankalalla alueella. Yleisesti puuta ei tämän vuoksi käytetä yleisesti ääntä eristävänä materiaalina.[1]

Kipsilevy. Alle 15 mm kipsilevyjen ainevahvuuden käyttö perustuu osin ääniteknisiin ominaisuuksiin. Kipsilevyjä toisiinsa liitettäessä on huomioitava ääniteknisten ominaisuuksien muutokset. Levyjen liimaaminen toisiinsa muuttaa kipsilevyjen ääniteknistä käyttäytymistä. Koinsidenssin rajataajuuden muutos lähemmäksi korvan herkkyysaluetta, puheen alueelle tuottaa ääneneristävyydeltään huonomman lopputuloksen mikäli levyjen liittämisessä käytetään liimausta. Liimaaminen muuttaa koinsidenssin rajataajuuden 1200 Hz:n alueelle.[1]

Teräs. Erityisesti rakennepaksuudeltaan rajoitettuihin tiloihin voidaan harkita <4 mm ainevahvuisia teräslevyjä. Rakenteen pintamassaa saadaan helposti kasvatettua ja ääneneristävyyden parannusta matalien äänien taajuusalueella.[1]

Lasi. Koinsidenssitaajuuden pitämiseksi < 2000 Hz alueella ääntä eristävää lasia ei tehdä 6 mm ainevahvuutta paksummaksi. Laminoinnilla voidaan ääneneristävyyttä edelleen parantaa. Parvekelasituksella ja parvekkeen kalustamisella (absorboivat pinnat) saadaan alennettua äänitasoa < 10 dB.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kodin Ääneneristys. Rakennusakustiikka, äänen kulkeutumisen perusteet. http://kodinaaneneristys.fi/Rakennusakustiikka.html
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.