Ásmundur Sveinsson
Ásmundur Sveinsson (20. toukokuuta 1893 Kolsstaðir – 9. joulukuuta 1982 Reykjavík) oli islantilainen kuvanveistäjä.[1] Rakennus, jossa hän asui ja työskenteli, on nykyään osa Reykjavíkin taidemuseota nimellä Ásmundarsafn. Taloa ympäröivässä puutarhassa on sekä taiteilijan varhaiskaudelle ominaisia kookkaita hahmoja että myöhempään tuotantoon kuuluvia kevyitä, abstrakteja teoksia.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ásmundur opiskeli Þórarinn B. Þorlákssonin, Kööpenhaminassa Viggo Brandtin ja Tukholmassa Carl Millesin johdolla. Viimeksi mainitussa hän omaksui antiikin Kreikan klassisen tyylin vaikutteita teoksiinsa, joihin kuului "Merenneito" (1922). Lähdettyään Pariisiin Ásmundur sai opetusta Antoine Bourdellelta ja Charles Despiaulta. Kaupungissa viettämiensä vuosien aikana hän otti vaikutteita kubismista, mikä näkyy muun muassa työssä "Yö Pariisissa" (1926).[1]
Ásmundur palasi Islantiin keväällä 1929. Tyylillisen murroksen hän koki 1950-luvulla, jolloin töissä alkoivat näkyä keveys ja pehmeys. Metalli oli keskeinen materiaali, ja tyyli oli abstrakti. Kirjallisuuden ja ideologian lisäksi 1950-luvun töihin vaikuttivat tiede ja teknologia.[1]
Ásmundurin oppilaita Reykjavíkissa vuosina 1947–1964 olivat Ragnar Kjartansson, veljekset Guðmundur ja Jón Benediktsson, Jón Gunnar Árnason ja taiteilijan oma sukulainen, Hallsteinn Sigurðsson. Taiteilijalle omistettu museo Sigtúnissa avattiin yleisölle vuonna 1983.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ásmundurin vanhemmat olivat Sveinn Finnson ja tämän vaimo Helga Eysteinsdóttir. Ásmundur meni vuonna 1924 naimisiin kuvanveistäjäkollegansa Gunnfríður Jónsdóttirin kanssa. Pariskunnan eroamisen jälkeen Ásmundur solmi uuden avioliiton Ingrid o.s. Håkanssonin (1904–1976) kanssa. Pariskunta sai kaksi tytärtä; vuonna 1941 syntynyt Hallgerda kuoli liikenneonnettomuudessa 5-vuotiaana ja vuonna 1946 syntyneestä Ásdísista tuli opettaja Reykjavíkissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
