Wikioppiminen

Nimitystä wikioppiminen on alettu käyttää sellaisten uudenlaisten oppimistapojen ja -ympäristöjen yhteydessä, joissa korostetaan omaehtoisuutta sekä oppijien keskinäistä vuorovaikutusta ja joka on Internet-välitteistä. Wiki sanana viittaa verkkosivustoon, jota käyttäjät voivat haluamallaan tavalla muokata. Wikioppiminen eroaa monin tavoin formaalista, niin kutsutusta ”perinteisestä” oppimisesta. Tere Vadén esittää, että wikioppiminen suhteutuu formaaliin oppimiseen samoin, kuin Wikipedia ensyklopediaan . ] Wikioppimiselle olennaisia piirteitä ovat mm. osallistumisen vapaaehtoisuus, osallistujien lähtökohtainen tasa-arvo, auktoriteetittomuus sekä ongelmalähtöisyys.

Tausta

Esimerkiksi Ken Robinson katsoo, että formaali koulutusmalli syntyi teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Tuon ajan sivistyksellistä ilmapiiriä luonnehti valistuksen ihanne ja taloudellista tilannetta teollinen vallankumous. Teollisuusyhteiskuntaan sopinut koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan vastaa enää tietoyhteiskunnan tuottamiin (työ)elämän tarpeisiin, eikä tutkinto ole enää samalla tavoin tae työpaikasta. Niinpä wikioppimisen periaatteiden soveltamisesta myös Suomen kouluissa käydään keskustelua . Suuri osa oppimisesta tapahtuu kuitenkin informaalisti ja satunnaisesti arkipäiväisissä tilanteissa , ja yksi tällaisen arkipäiväisen oppimisen alue on Internetiin syntynyt wikimaailma. Wikioppimisesta puhuttaessa ei siten tule ajatella, että kaikki sen periaatteet tulisi siirtää tai olisivat sellaisinaan siirrettävissä suoraan koulumaailmaan.

Kontrasti formaaliin oppimiseen

Wikioppimisen suhdetta formaaliin oppimiseen voidaan havainnollistaa seuraavan taulukon avulla:

Taulukko eroista

Ohjaus: Formaali oppiminen etenee opetussuunnitelman mukaan. Opetussuunnitelmassa on eritelty oppimistavoitteet sekä niiden tavoiteajat. Wikioppimisessa opetussuunnitelmaa ei ole. Siitä ei säädetä lailla, vaan se on vapaata ja organisoimatonta .

Osallistuminen: Formaaliin opetukseen osallistumisesta määrää oppivelvollisuus. Wikioppiminen oppiminen tapahtuu vapaaehtoisen osallistumisen pohjalta. Wikioppimisessa pyritään keskustelevaan ympäristöön, jossa oppijoita kuunnellaan, kannustetaan osallistumaan kansalaisyhteiskuntaan sekä katsomaan sitä kriittisesti .

Julkisuus: Oppimisympäristön jatkumolla inklusiivisuus-eksklusiivisuus kuvataan sitä, missä määrin joitakin erityisryhmiä (esim. kehitysvammaisia) voidaan sulkea oppimisympäristön ulkopuolelle . Wikioppiminen on sikäli hyvin inklusiivista, että siihen osallistuvalta vaaditaan vain luku- ja kirjoitustaito sekä välttävä tietokoneen käyttötaito .

Hierarkia: Wikioppimisessa ei ole erityistä, hierarkisesti ylempää opettajaa, vaan oppiminen on vertaisoppimista . Jo vertaisoppiminen sanana sisältää tasa-arvolatauksen: kaikki osallistujat ovat keskenään yhdenvertaisia ”opettajia”. Formaalissa oppimisessa taas sovelletaan lähes aina opettaja- tai tutorjohtoisuutta

.

Informaationvälitys: Formaali oppiminen usein painottaa informaation siirtämistä hierarkiassa ylemmältä opettajalta oppilaalle muistiinpanojen muodossa. Wikioppiminen sen sijaan perustuu keskustelulle ja tekemiselle, johon parhaimmillaan sisältyy informaation hakua sekä eri lähteiden vertailua. Lisäksi siinä pyritään löytämään syy-seuraus -suhteita eri ilmiöiden välillä. Korkea-asteen oppilaitoksissa käytännöt ovat usein wikioppimiskäytäntöjä. Tosin esimerkiksi Juha Suoranta sanoo, että yliopistoissakin toimitaan oppivelvollisuusoppimisen puitteissa .

Arviointi: Wikioppimisessa ei arvostella yksilöiden suorituksia ulkoisin perustein, vaan katsotaan saavutetun tiedon tai taidon toimivuutta ja hyödyllisyyttä käsillä olleen tehtävän kannalta .

Epistemologia: Oppiainelähtöisyys vs. ongelmalähtöisyys: Wikioppimisessa oppiainerajoja pidetään keinotekoisina ja niiden katsotaan haittaavan asiakokonaisuuksien haltuun saamista . Wikioppimisessa edetään ongelmalähtöisesti oppiainelähtöisyyden sijaan, ja ilmiöitä tarkastellaan teemoittain . Varmuus vs. reflektiivinen epävarmuus: Wikien toimintaperiaatteen (vapaa muokattavuus) huomioiden wikioppimisessa on tavallaan sisään koodattuna reflektiivinen epävarmuus. Tämä tarkoittaa sitä, että wikien sisältämää informaatiota ei yhtä helposti oteta itsestään selvästi totena kuin vaikkapa printtimedian kohdalla. Oppijan on itse arvioitava tiedon luotettavuutta sekä oltava valmis kyseenalaistamaan se. Asiantuntijuus vs. kollektiivinen älykkyys: Wikioppimisessa ei voida enää puhua perinteisessä mielessä järjestelmäkoulutuksen tuottamasta asiantuntijaeliitistä. Sen tilalle tulevat kaikkien kansalaisten tietovarannot, joita yhdistämällä kootaan oppimisresursseja kaikkien käytettäväksi.

Folksonomia vs. taksonomia: Tietoa ja tietämystä luodessaan wikioppijat luovat myös tiedon luokat. Formaalissa oppimisessa uusi tieto yleisimmin liitetään vanhaan luokitukseen.

Etiikka: Siinä, missä tasa-arvoistuminen on formaalin oppimisen tavoite, on tasa-arvo wikioppimisessa lähtökohta. Tämä tarkoittaa kaikkien (luku- kirjoitus- ja tietokoneen käyttötaitoisten) mahdollisuutta osallistua oppimistapahtumaan huolimatta muista henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Kritiikkiä

Wikioppiminen herättää paljon vastustusta, varsinkin, kun keskustellaan sen soveltamisesta peruskoulussa. Esimerkiksi vapaaehtoisuus ei ole mahdollinen sellaisenaan peruskouluun sovellettava periaate.

Haasteena siinä on myös se, kuinka yksilön osaaminen osoitetaan, mikäli tutkinnot ole yhteneviä tai niitä ei ole ylipäätään. Osaaminen on kuitenkin osoitettava, ja onko tämä mahdollista, jos ei ole kirjausta oppimistuloksista

Wikioppimisen yhteydessä herää huoli myös tiedon luotettavuudesta. Wikimaailman ehkä merkittävin esimerkki, Wikipedia, toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Wikipedian luotettavuuteen kohdistunut Wikipedian kritiikki on vastauksineen sovellettavissa myös muihin wikeihin: artikkeleita kirjoittavat harrastelijat, esiintyy sabotaasia ja kiistanalaisista aiheista kirjoitetaan yksipuolisesti ym.

Vaikka wikioppiminen etenee ohjelmallisesti ilman opetussuunnitelmaa, voidaan siitä paljastaa eräänlainen piilo-opetussuunnitelma: Wikioppimisen voi katsoa valmistavan tietotyöläisiä ”luovan talouden” palvelukseen. Piilo-opetussuunnitelman pääkohtia ovat mm. aktiivisuus, vuorovaikutus, teknologian välttämätön käyttö sekä tekstien käyttöön perustuva tekeminen.

Toisaalta on myös hyvä muistaa, että eri maiden opiskelukulttuurien välillä on huomattavia eroja. Puhutaan suuren valtaetäisyyden maista ja epävarmuutta voimakkaasti välttävistä maista, joissa opiskelu on opettajakeskeistä ja joissa opettajien oletetaan olevan asiantuntijoita, joilla on hallussaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Näissä kulttuureissa opetus on pitkälle henkilöitynyttä, eikä tietoa nähdä persoonattomana totuutena, vaan opettajan henkilökohtaisena viisautena. Suomi lukeutuu pienen valtaetäisyyden maihin, joissa opettajien rooli on jo lähtökohtaisesti tasa-arvoisempi oppilaisiin nähden. Oppilaiden odotetaan esim. puhuvan luokassa ilman erillistä kehotusta, kysymään ja väittelemään sekä löytämään itse omat älylliset polkunsa, mitä ei suuren valtaetäisyyden maiden opetuskulttuurissa hyväksytä.

Katso myös

• Oppiminen

Lähteet

• Foley, G.: Learning in Social Action, s. 1,3. London & New York: Zed Books, 1999.
• Hodstede, Geert: Kulttuurit ja organisaatiot: mielen ohjelmointi, s. 172-173. Juva: WSOY, 1993. =
• Suoranta, Juha - Lehtimäki, Hanna: Children in the Information Society, s. 87. New York: Peter Lang, 2004.