Keltasuolaheinämittari
| Keltasuolaheinämittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Lehtimittarit Sterrhinae |
| Suku: | Timandra |
| Laji: | comae |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Keltasuolaheinämittari (Timandra comae) on lehtimittareihin kuuluva perhonen, jonka toukat elävät muun muassa suolaheinällä. Laji kuvattiin vuonna 1931 harmosuolaheinämittarin keltaisena värimuotona alalajiksi Timandra griseata comai. Keltasuolaheinämittari kuitenkin eroaa harmosuolaheinämittarista paitsi väriltään, myös naarasyksilöiden genitaalien, lentoajan sekä esiintymisalueen suhteen, joten se on erotettu omaksi lajikseen vuonna 1995.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji muistuttaa runsaasti harmosuolaheinämittaria, jonka alalajiksi Timandra griseata comai laji alun perin kuvattiin vuonna 1913. Kuten harmosuolaheinämittarillakin, lajin siipien poikki kulkee selvä, punertava raita, joka päättyy etusiipien kärkeen. Myös siipien ripset ja reunaosat ovat myös väriltään punertavia. Koiraan tuntosarvet ovat kampamaiset.[2]
Erotuksena harmosuolaheinämittariin on keltasuolaheinämittarin siipien pohjaväri kuitenkin selvästi kellertävä ja siipien harmaat suomut ovat selvästi vaaleampia. Kooltaan keltasuolaheinämittari on myös hieman pienempi. Naaraiden genitaaleissa on lajien välillä selviä eroja, sen sijaan koiraiden genitaalit ovat melko samankaltaiset. Näiden seikkojen ja lentoajan erojen vuoksi keltasuolaheinämittari on erotettu omaksi lajikseen vuonna 1995[1]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltasuolaheinämittaria tavataan Suomessa vain maan etelärannikolla ja lounaissaaristossa, kun harmosuolaheinämittari on levittäytynyt aina Oulun korkeudelle asti. Laji on kaksisukupolvinen: ensimmäinen sukupolvi on lennossa kesäkuussa ja toinen pääosin elokuussa.[1]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan muun muassa lämpimillä rinneniityillä sekä kedoilla, ahoilla ja kalliomaastossa. Lajia voidaan tavata myös kosteammissa ympäristöissä, kuten rantaniityillä. Pihoilla lajia ei juurikaan esiinny. Keltasuolaheinämittarin ensimmäinen sukupolvi talvehtii toukkana, mutta toisen sukupolven yksilöt kehittyvät samanvuotisista toukista.[2]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukat elävät niittysuolaheinällä sekä muilla hierakkojen sukuun kuuluvilla kasveilla. Toukkien ravintokasveja ovat myös erilaiset tattaret.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset - Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7