Erast Parmasto
_oli_eesti_m%C3%BCkoloog,_ajakirja_Loodus_(97-01)_aastap%C3%A4eval_01.jpg)
Erast Parmasto (28. lokakuuta 1928 Nõmme, Viro – 24. huhtikuuta 2012) oli virolainen sienitieteilijä, biotieteilijä ja kasvitieteilijä ja oli Viron eläin- ja kasvitieteen tutkimuslaitoksen (Zooloogia ja Botaanika Instituut, ZBI) johtaja.
Parmasto tuli ZBI:n palvelukseen 1950 ja toimi sen johtajana 1985–1990. Hän perusti vuonna 1950 sienikokoelman, johon on vuosien myötä kertynyt 160 000 näytettä, joista 37 000 on hänen itsensä keräämiä.[1]
Parmasto julkaisi akateemisen uransa aikana yli 150 tutkielmaa ja 200 artikkelia, ja hänen julkaisujaan hyödynnetään Virossa tieteen populaarijulkaisuissa samoin kuin akateemisissa aikakauskirjoissa.[1] Mykologian asiantuntemuksensa vuoksi hän sai lempinimen "Seenevana" eli "Sieniukko".[1] Hänet tunnetaan sienitieteen alalla Virossa erityisesti sienilajien tietokannan perustajana ja laajentajana.[1] Hän oli ensimmäisen vironkielisen biosystematiikan oppikirjan tekijä.[1]
Parmasto oli Viron luonnontieteellisen seuran puheenjohtaja 1973–1976 ja vuodesta 1988 sen kunniajäsen.[1] Vuosina 1973–1981 hän oli Viron tiedeakatemian kemian, geologian ja biologian osaston tieteellinen sihteeri.[1] 1987–1995 hän oli Tarton yliopiston kasvitieteen ja ympäristötieteen professori.
Parmasto oli Viron biotieteiden yliopiston maatalous- ja ympäristötieteiden laitoksen mykologian osaston vanhempi tutkija.[1] Parmaston on saanut elämäntyöstään runsaasti julkisia tunnustuksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Muistokirjoitus, Tartu Postimees
- Estonian Portal
- Biography
- Page at the Estonian Academy of Sciences (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||
