Yrjö Kaarlo Koskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö Kaarlo Koskinen (9. marraskuuta 1891 Viipuri29. syyskuuta 1964) oli suomalainen maataloustieteilijä, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1944.[1]

Koskisen vanhemmat olivat muurari Kaarlo Koskinen ja Matilda Matintytär ja puoliso vuodesta 1921 Anni Martta Sarvasilta. Koskinen kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin klassisessa lyseosta vuonna 1912 ja valmistui agronomiksi pääaineenaan maanviljelysoppi vuonna 1917. Koskinen aloitti työuransa Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen toisena assistenttina vuonna 1916. Hänet valittiin Uudenmaan läänin maanviljelysseuran sihteeriksi ja maatalouskonsulentiksi vuonna 1918. Pisimpään Koskinen toimi Mikkelin maalaiskunnan Otavan kasvinviljelyskoeaseman johtajana 1920–1958. Koeasema siirrettiin Mikkelin maalaiskunnan Rantakylään valtion omistamalle Karilan tilalle vuonna 1926, jossa Koskinen perehtyi erityisesti perunalajikkeiden tutkimiseen.[1]

Koskinen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1925 ja opetti Otavan kansanopistossa 1920–1923 ja Suomen Nuoriso-opistossa 1927–1929 ja 1931–1932. Kokoomuslainen Koskinen oli Mikkelin maalaiskunnan kunnanvaltuustossa ja kirkkovaltuustossa, ja hänellä oli useita luottamustoimia. Hän oli ehdolla eduskunta- ja presidentin valitsijamiesvaaleissa vuonna 1936.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Yrjö Koskinen Biografiasampo. Viitattu 10.8.2022.