Weberin–Fechnerin laki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Weberin–Fechnerin laki on äänen ja valon aistimisessa pätevä psykofyysinen säännönmukaisuus, joka liittyy ärsykkeen ja sitä vastaavan aistimuksen voimakkuuksien väliseen yhteyteen. Sen mukaan pienin havaittava muutos on suoraan verrannollinen alkuperäisen ärsykkeen voimakkuuteen.[1] Laki on saanut nimensä Ernst Heinrich Weberin ja Gustave Fechnerin mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 166, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.