Vladimir Kiršon
Vladimir Mihailovitš Kiršon (ven. Влади́мир Миха́йлович Киршо́н, 19. elokuuta 1902 Naltšik – 28. heinäkuuta 1938) oli neuvostoliittolainen näytelmäkirjailija.
Vladimir Kiršon syntyi juristin perheeseen.[1] Hän osallistui Venäjän kansalaissotaan ja liittyi bolševikkipuolueeseen vuonna 1920. Vuonna 1923 hän valmistui Jakov Sverdloville nimetystä Moskovan kommunistisesta instituutista.[2] Vuodesta 1925 lähtien hän toimi yhtenä Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen johtajista.[3]
Kiršonin näytelmiä ovat ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät Konstantin Terjohin (A. Upenskin kanssa, 1926), Relsy gudjat (”Raiteet humisevat”, 1927), Gorod vetrov (”Tuulten kaupunki”, 1928), Hleb (”Leipä”, 1930), Sud (”Tuomio”, 1933), Tšudesnyi splav (”Ihmeellinen seos”, 1934) ja Bolšoi den (”Suuri päivä”, 1936).[2] Ne ovat rakenteeltaan perinteisiä ja taiteelliselta tasoltaan vaatimattomia.[3]
Stalinin vainojen aikana Kiršon pidätettiin ja ammuttiin syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet on haudattu Moskovan lähelle Kommunarkan teloituspaikalle. Kirjailijan maine palautettiin vuonna 1955.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 357. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 12, s. 193. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 358. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR lists.memo.ru. Viitattu 30.1.2011. (venäjäksi)
| ||||||||||||||||||||||
