Viipuri-kortti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viipuri-kortti oli matkustusasiakirja, jolla suomalaiset ja Suomessa asuvat kolmannen maan kansalaiset pystyivät vierailemaan Viipurissa ilman viisumia vuosina 1991–2000.

Viipuri-kortti tuli käyttöön maaliskuussa 1991. Kortti mahdollisti viisumittomat päivämatkat Viipuriin. Kortti maksoi halvimmillaan 70 markkaa.[1] Myöhemmin Viipurin kaupunki alkoi lisäksi perimään omaa 125 markan lisämaksua.[2] Kortin perustaja oli matkailuyrittäjä Peter Holst.[3] Viisumittomat matkat päättyivät 18. toukokuuta 1992. Syynä Venäjän mukaan oli se, ettei Suomi vastavuoroisesti järjestänyt matkoja Suomeen. Lisäksi suomalaisia oli tavattu Mustanmeren rannalta, johon kortilla ei saanut matkustaa. Viipuri-kortilla tehtiin satojatuhansia matkoja Venäjälle.[1]

Viipuri-kortti otettiin uudestaan käyttöön 1. maaliskuuta 1993. Kortti oikeutti oleskelemaan Viipurissa kolme vuorokautta. Ehtona oli, että henkilöllä oli hoidettu etukäteen majoitus. Kortin hinta oli 170 markkaa.[4]

Viipuri-kortti lopetettiin 6. toukokuuta 2000 Venäjän ilmoituksella.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Käyhty, Aila: Viipuriin pääsee ilman viisumia enää vain kanavan kautta Viipuri-kortin myynti suomalaisille loppui "Korttia ei ole haudattu lopullisesti" Helsingin Sanomat. 19.5.1992. Viitattu 2.7.2018.
  2. Käyhkö, Eino: Matkatoimistot nyreitä kalliille Viipuri-kortille Helsingin Sanomat. 22.1.1992. Viitattu 2.7.2018.
  3. Krautsuk, Satu: Venäjä ei laskenut sinnikästä purjehtijaa suljettuun Suursaareen yli 7 vuoteen – yrittäjä Helsingistä pääsi heti: "Onnittelut hänelle" 2.7.2018. Yle Uutiset. Viitattu 2.7.2018.
  4. Viipuri-kortti tuli myyntiin... Helsingin Sanomat. 2.3.1993. Viitattu 2.7.2018.
  5. Pihlaja, Jaakko: Viipuri-kortti lopetetaan 6. toukokuuta Helsingin Sanomat. 14.4.2000. Viitattu 2.7.2018.