Vedensuosijamaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vedensuosijamaiset
Jättivedensuosija (Hydrous piceus)
Jättivedensuosija (Hydrous piceus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Staphyliniformia
Yläheimo: Vedensuosijamaiset Hydrophiloidea
Latreille, 1802
Heimot
Katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vedensuosijamaiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vedensuosijamaiset Commonsissa

Vedensuosijamaiset (Hydrophiloidea) on kovakuoriaisiin (Coleoptera) kuuluva yläheimo.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläheimon kuoriaisille tunnusomainen piirre ovat pitkät, tavallisesti jopa tuntosarvia pitemmät leukarihmat eli palpit. Tästä piirteestä johtuu myös toisinaan käytössä ollut kuoriaisryhmän nimitys Palpicornia. Suurin osa ryhmän kovakuoriaisista elää vedessä, mutta on olemassa joitakin hieman poikkeuksellisia muotoja, joita tavataan esimerkiksi lannasta. Erityisesti suuremmat ryhmän lajit ovat muodoltaan virtaviivaisia. Niiden selkäpuoli on vahvasti kupera ja vatsapuoli litteämpi. Ryhmän kuoriaiset ovat kuitenkin verraten kömpelöitä vedessä liikkujia ja huonoja uimareita, eivätkä niiden raajat ole airomaisesti litistyneitä. Niillä onkin tapana ryömiä yleensä vesikasveilla.[1]

Väritykseltään vedensuosijamaiset ovat tavallisesti joko ruskeita tai mustia. Vedessä liikkuessaan niitä ympäröi kuitenkin ilmakupla, joka saa ne näyttämään hopeanhohtoisilta. Ne uusivat hengitysilmansa pinnasta tuntosarviensa avulla. Tiheän nukkakarvaisia tuntosarvia ja keskiruumiin sivuilla olevaa uraa pitkin syntyy ilmakanava, joka välittää hengitysilmaa kuoriaisen hengitysaukkojen ja sitä ympäröivän ilmakuplan välillä. Kuoriainen tunnustelee tuntosarvien asemesta leukarihmoilla.[1]

Melkein kaikki ryhmän kuoriaiset ovat aikuisina kasvinsyöjiä, vaikka niiden toukat ovatkin enimmäkseen petoja. Aikuisilla on erittäin kehittyneet lenninsiivet, joiden avulla ne kykenevät vaihtamaan paikkaa, jos niiden olinpaikalla oleva lätäkkö sattuu kuivumaan.[1]

Suomesta tunnetaan hieman alle sata ryhmän lajia. Yleiset Suomen lajit ovat alle 8 millimetrin pituisia, joista mainittavia esimerkkejä ovat muun muassa uurrevedensuosija (Hydrobius fuscipes), rantakuoriaisten suvun (Laccobius) lajit sekä lampisuosijat (Elophorus), jotka tunnetaan uurteisesta etuselästään. Harvinaisena Etelä-Suomessa esiintyy myös suurvedensuosija (Hydrophilus caraboides), joka on väriltään musta ja noin 14–18 millimetrin mittainen laji. Jättivedensuosija (Hydrous piceus) on suurikokoinen, jopa yli 4 senttimetrin mittainen laji, joka on Suomessa muutamia kertoja tavattu harhailija.[1]

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut tutkijat yhdistävät kaikki ryhmän jäsenet samaan heimoon Hydrophilidae, mutta tavallisesti yläheimo jaetaan ainakin kahteen heimoon, kääpiövedensuosijat (Hydraenidae) ja varsinaiset vedensuosijat (Hydrophilidae). Kääpiövedensuosijat ovat tunnetusti poikkeuksetta pienikokoisia, alle 2,5 millimetrin mittaisia kuoriaisia, jotka eivät yleensä ole niinkään virtaviivaisia. Varsinaisten vedensuosijoiden koko vaihtelee laajasti, 1,2–4 millimetrin mittaisista pikkuvedensuosijoista (Cercyon) yli 4 senttimetrin mittaiseen jättivedensuosijaan (Hydrous piceus).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Michael Chinery: Pohjois-Euroopan hyönteiset, s. 300. Yläheimo Hydrophiloidea - Vedensuosijamaiset. Helsinki: Painokaari Oy, Tammi, 1988. ISBN 951-30-6952-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.