Valtameriplaneetta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvitteellinen valtameriplaneetta "Oceane".

Valtameriplaneetta tai vesiplaneetta (engl. Ocean planet tai joskus Waterworld) on teoreettinen planeetta, josta suurin osa on vettä. Valtameriplaneetan massa voi suurimmillaan olla noin kymmenen Maan massaa. Tätä suuremmilla planeetoilla painovoima on riittävä kaasuvaipan keräämiseksi, jolloin syntyy jättiläisplaneetta. Oletettua valtameriplaneettaa peittäisi jopa satoja kilometrejä syvä meri, eikä merenpinnan yläpuolella olisi lainkaan kiinteää maaperää. Syvän meren pohjalla olisi korkean paineen takia jäätyneen veden muodostama jäävaippa, ja planeetan ytimenä toimisi luultavasti silikaattivaipan ympäröimä rautaydin.

Eräs mahdollinen valtameriplaneetan syntytapa voisi olla jääplaneetan tai jättiläisplaneetan ajautuminen (ks. migraatioteoria) melko lähelle keskustähteä, jolloin jää sulaa vedeksi.

Yhtään valtameriplaneettaa ei toistaiseksi tunneta. Todennäköisesti ensimmäisen massa tulee olemaan 6–8 Maan massaa, sillä tällainen planeetta voitaisiin havaita sekä radiaalinopeusmenetelmällä että ylikulkujen avulla, jolloin sen massa ja läpimitta saadaan määritettyä ja näin voidaan varmistua planeetan luonteesta.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan kokoisen valtameriplaneetan pinta saattaa näyttää samalta kuin Tyynenmeren pinta avaruudesta katsottuna.

Valtameriplaneetan voidaan ajatella syntyvän ainakin kahdella tavalla. Ensimmäisessä tapauksessa jääpitoinen planeetta vaeltaa planeettakunnan ulko-osista planeettakunan sisäosiin. Toisessa tapauksessa kiviplaneetta saa komeetoista tai muilla tavoin niin paljon vettä, että vesi peittää sen.

Jos valtameriplaneetta on hyvin suuri ja vesipitoinen, satojen kilometrien paksuisen vesikerroksen alla on jäätä, koska jäätä syntyy alhaisten lämpötilojen lisäksi myös suurissa paineissa[1]. Niinpä vesiplaneetan meren pohjalla voi esiintyä jään muotoja eli faaseja VII, X ja XI[2]. Suuren valtameriplaneetan ydin on supermaa. Vesikerroksessa tapahtuu sisäisiä virtauksia samaan tapaan kuin Maan vaipassa.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtameriplaneetan ilmasto olisi erittäin epävakaa. Vesihöyry toimii kasvihuonekaasuna, joten planeetan ilmasto olisi luultavasti melko lämmin. Koska hirmumyrsky saa energiansa lämpimästä merestä nousevasta kosteudesta, mantereiden puuttuessa mikään ei "kuivata" ekvaattorin seudulla muodostuvia hirmumyrskyjä. Tästä syystä valtameriplaneetalla raivoaisi jatkuvasti valtavia hirmumyrskyjä, joiden nostattamat jättiläisaallot vaeltaisivat rannattomilla ulapoilla.

Planeetan pyöriminen synnyttää merivirtoja. Manneralueiden puuttuessa valtameriplaneetalla mikään ei kääntäisi merivirtaa itä-länsi-suunnasta. Tämän seurauksena planeetan napa-alueet eivät saisi trooppisten alueiden lämpöä samaan tapaan kuin Maassa (Etelämanner on juuri tällä tavalla merivirran eristämä). Tämä aiheuttaa valtameriplaneetan napa-alueiden ja päiväntasaajan välille lämpötilaeron ja sitä kautta painegradientin, joka puolestaan nostattaa voimakkaita tuulia.

Eräs laskukaava vesiplaneetan massalle ja säteelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos jonkun planeetan massasta olisi 50 % vettä, Maan massaisen planeetan säde olisi 1,25 Maan sädettä. Sen säde ja massa noudattaisivat seuraavaa kaavaa[3]

R = aM^b\,,

missä M on planeetan massa Maan massoina ja R planeetan säde Maan säteinä. Skaalausparametrit a ja b ovat tapauskohtaisia vakioita:

  • planeetan massa 0,01–1 Maan massaa: a = 1,258 ja b = 0,302
  • planeetan massa on 1–10 Maan massaa: a = 1,262 ja b = 0,275.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Scientific American 2010, August, 2010/08, Vol 303 Num 2, s 39-
  2. SciAm 2008. s 44
  3. (R/REarth) = a(M/MEarth)b is

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]