Valopuhelin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valopuhelin on vapaassa tilassa toimiva optinen viestintäväline, joka on tarkoitettu puheen langattomaan välittämiseen valon kirkkauden säätelyn avulla. Signaali voi olla analoginen tai digitaalinen ja aallonpituudet voivat olla lähi-infrapunasta ultraviolettiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Graham Bell soitti ensimmäisen langattoman puhelun jo 1800-luvulla, heliografin periaatteella toimivan valopuhelimen avulla. Ääni muunnettiin peilin värähtelyksi. Kantama oli vain satoja metrejä, laite iso ja auringonpaiste välttämätön.

Lichtsprechgerät 80 oli natsi-Saksan käytössä 2. maailmansodassa. Siinä valonlähteenä oli auringon sijasta hehkulamppu, jonka tarkasti fokusoitua ja kohdistettua sädettä suunnattiin äänen tahdissa värähtelevän prisman avulla.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään valonlähteeksi sopivimpia ovat LED ja Laser.

Digitaalisessa muodossa datansiirtonopeuden täytyy olla 5 000 – 100 000 bittiä sekunnissa, riippuen halutusta äänenlaadusta ja äänen datakompression tiiviydestä ja kehittyneisyydestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

http://www.noding.com/la8ak/44a.htm

http://www.laud.no/ww2/lispr/index.htm

http://www.youtube.com/watch?v=vR4N6MTx_vw

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.