Valkopyrstöriekko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkopyrstöriekko
White-tailed Ptarmigan, Rocky Mountains, Alberta.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Metsäkanat Tetraonidae
Suku: Riekot Lagopus
Laji: leucura
Kaksiosainen nimi
Lagopus leucura
(Richardson, 1831)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Valkopyrstöriekko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkopyrstöriekko Commonsissa

Valkopyrstöriekko (Lagopus leucura) on pohjoisamerikkalainen kanalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 30–35 cm ja paino 0,4–0,5 kg. Koiras on hieman kookkaampi. Valkopyrstöriekko on metsäkanoista pienin. Talvella se on valkoinen, vain nokka ja silmät ovat mustat. Kesäpuvussa siivet, pyrstö ja maha ovat valkoiset ja muu höyhenpuku on harmaanruskea.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopyrstöriekko elää Pohjois-Amerikan länsiosissa New Mexicon pohjoisosista Alaskaan. Sen elinalueen laajuus on noin 1,6 miljoonaa neliökilometriä, maailman populaation koko on noin 2 miljoonaa yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopyrstöriekko on korkeiden vuoristojen laji, joka pesii puurajan yläpuolella. Talveksi linnut laskeutuvat usein puurajan alapuolelle ja palaavat huhti–toukokuussa pesimäalueilleen.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopyrstöriekko on yksiavioinen. Pesä on maassa ja munia on 4–8. Naaras hautoo noin 23 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvella valkopyrstöriekot syövät etupäässä pajunsilmuja. Keväällä ja kesällä ne syövät kukkia ja lehtiä sekä hyönteisiä ja tatarten ituja. Hiekkaa ne syövät ruuansulatuksen edistämiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Lagopus leucura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)