Vakuutusmeklari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vakuutusmeklari eli vakuutuksenvälittäjä on henkilö tai yritys, joka ammattimaisesti välittää useille vakuutuksenottajille useiden toisistaan riippumattomien vakuutusyhtiöiden vakuutuksia. Vakuutusmeklari on itsenäinen yrittäjä toisin kuin vakuutusyhtiöiden oma myyntihenkilökunta ja asiamiehet, jotka toimivat vakuutusyhtiön toimeksiannosta ja sen lukuun. [1] [2]

Keskeisin vakuutusmeklarin tunnusmerkki on riippumattomuus vakuutuksenantajista.

Useissa maissa suurin osa vakuuttamisesta tapahtuu vakuutusmeklarien välityksellä. Esimerkiksi Lontoon Lloyd's toimii meklareiden välityksellä.[2]

Vakuutusmeklaritoiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vakuutusten välitys on perinteisesti hoidettu vakuutusyhtiöiden omien myyntikanavien kautta. Vakuutusmeklaritoiminta yleistyi Suomessa 1990-luvulta lähtien.

Vakuutusmeklaritoimintaa säätelee EY:n vakuutusedustusta koskevaan direktiiviin perustuva laki vakuutusedustuksesta. Sitä sovelletaan sekä vakuutusmeklareihin että vakuutusyhtiöiden omiin asiamiehiin.

Vakuutusmeklaritoimintaa harjoittavat yritykset ja henkilöt on Suomessa hyväksyttävä merkittäväksi Vakuutusvalvontaviraston ylläpitämään vakuutuksenvälittäjärekisteriin. Vain rekisteriin merkitty välittäjä saa käyttää nimikettä vakuutuksenvälittäjä tai vakuutusmeklari. Rekisteriin merkittävällä henkilöllä tai yrityksen vastuuhenkilöllä tulee olla kokemusta vakuutuksenvälityksestä. Lisäksi hänen tulee suorittaa Vakuutusvalvontaviraston, Finanssialan Keskusliiton ja Suomen Vakuutusmeklariliiton yhteisesti valvoma vakuutuksenvälittäjätutkinto.[3]

Vakuutusmeklarin tulee tehdä toimeksiantajanaan olevan vakuutuksenottajan kanssa toimeksiantosopimus, josta käy selville toimeksiannon sisältö sekä se, miten meklarin palkkio määräytyy. Lisäksi toimeksiantajan tulee antaa vakuutusmeklarille valtakirja joka oikeuttaa meklaria edustamaan päämiestään suhteessa vakuutusyhtiöön.[4]

Vakuutusmeklarien toimintaa valvoo Suomessa Vakuutusvalvontavirasto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katriina Lehtipuro, Irene Luukkonen, Lea Mäntyniemi: Vakuutuslainsäädäntö. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2004. ISBN 952-9770-79-0.
  • Jukka Rantala, Teivo Pentikäinen: Vakuutusoppi. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2003. ISBN 952-9770-71-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehtipuro ym, sivu 97
  2. a b Rantala-Pentikäinen, sivu 123
  3. Lehtipuro ym, sivut 98-99
  4. Lehtipuro ym, sivut 100-101

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Vakuutusmeklariliitto