Ukrainan ortodoksisten kirkkojen yhdistymisneuvosto
_32.jpg)
Ukrainan ortodoksisten kirkkojen yhdistymisneuvosto (ukr. Об'єднавчий собор українських православних церков, Objednavtšyi sobor ukrajinskyh’ pravoslavnyh’ tserkov) on toimielin, joka kokoontui 15. joulukuuta 2018 Kiovassa Pyhän Sofian katedraalissa.[1] Neuvosto teki päätöksen Ukrainan ortodoksisen kirkon perustamisesta ja valitsi sen ensimmäiseksi johtajaksi metropoliitta Epifanin.
Yhdistymisneuvoston muodostamiseen ja sen tekemiin päätöksiin vaikutti pitkälti Ukrainan poliittinen tilanne, joka alkoi vuonna 2014 Itä-Ukrainan kriisin ja Krimin niemimaan miehityksen myötä. Tämän seurauksena ukrainalaiset alkoivat katkaisemaan kaikenlaisia suhteita, myös uskonnollisia, Venäjään.[2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-lopulla itäistä ortodoksista kirkkoa edusti Ukrainassa kolme eri kirkkokuntaa: Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti (U-MP), Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko (UAOK) ja Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti (U-KP). Yhdistymisneuvostoon osallistuivat kaikki kolme, joita kahta viimeisintä muut maailman ortodoksiset kirkot eivät aikaisemmin tunnustaneet virallisesti.[3] Eri seurakunnat ovat sidoksissa joko vain Ukrainassa toimiviin tai sitten Moskovasta käsin johdettaviin kirkkokuntiin. Ukrainan eri alueiden ollessa Venäjän alaisuudessa ortodoksisten kirkkojen johto sijaitsi nimenomaan Moskovassa. Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen Ukrainassa heräsi uudelleen vahva tunne nähdä paikalliset ortodoksiset kirkot osana nimenomaan ukrainalaista kirkkokuntaa.[2] Moskovan patriarkkaatilla on myös perinteisesti ollut vahvat ja hyvät suhteet Venäjän hallintoon ja erityisesti presidentti Putiniin.[4]
Ukrainan parlamentti hyväksyi 20. joulukuuta 2018 lain, jonka mukaan Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimivan kirkon tulee muuttaa nimeään siten, että siihen sisältyy maan nimi Venäjä. Verh’ovna Radan puhemies, Andri Parubi, kommentoi vaatimusta sanomalle, että ”ei tule kysymykseenkään, että kirkko, joka siunasi aseita, joilla tapettiin ukrainalaisia, saisi käyttää Ukrainan nimeä”. U-MP vastusti parlamentin vaatimusta ja vetosi myöhemmin presidentti Petro Porošenkoon, jotta tämä käyttäisi veto-oikeuttaan.[5]
Kirkkoja on pyritty yhdistämään jo aiemminkin. Merkittävin yritys tapahtui vuonna 2002 patriarkka Filaretin johdolla, jolloin hän sanoi, että UAOK:n ja U-KP:n välillä ei ollut mitään opillisia kiistoja, joten kirkkojen yhdistymiselle ei siten olisi myöskään mitään estettä.[6]
Skisma Moskovan patriarkan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moskovan patriarkaatti katsoo olevansa vastuussa Ukrainan ortodokseista, koska Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka luovutti vuonna 1686 Moskovan patriarkalle valtuudet vihkiä Kiovan metropoliitan. Moskovan ja Konstantinopolin patriarkat ovat kiistelleet siitä, oliko kyseessä pysyvä vai väliaikainen valtuuksien siirto.[4] U-MP katsoo edelleen olevansa ainoa kanoninen ortodoksinen kirkko maassa.[7]
Moskovan patriarkka Kirill kieltäytyi alusta asti tunnustamasta Ukrainan ortodoksista kirkkoa tai sen johtoa. Moskova katsoo yhdistymisneuvoston olevan laiton ja kanonin vastainen. Venäjän patriarkaatti katsoi myös, että Bartolomeos on ylittänyt toimivaltuutensa tunnustamalla Ukrainan ortodoksisen kirkon autokefalian.[8] Lokakuussa 2018 Moskovan patriarkaatti ilmoitti kostotoimena katkaisevansa ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin, ja sen alaisten kirkkojen, kanssa. Tämä koski myös Suomen ortodoksista kirkkoa.[9]
Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos joutui lobbauksen kohteeksi ukrainalaisten toimesta, mutta toisaalta myös Moskovan patriarkaatin uhkailemaksi, kun hänen piti päättää, tunnustaako hän Ukrainan ortodoksisen kirkon aseman. Patriarkan, tai tarkemmin sanoen hänen asioitaan hoitavien avustajien, kerrottiin myös joutuneen mahdollisen tietomurron kohteeksi.[10][11]
Neuvoston kokoontuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvoston puheenjohtajaksi, joka myös virallisesti kutsui sen koolle, valittiin ranskalainen metropoliitta Emmanuel. Hän kertoi haastattelussa lokakuussa 2018, että uskoo Konstantinopolin patriarkan todennäköisesti myöntävän Ukrainan ortodoksiselle kirkolle autokefalian.[12]
Neuvoston istunnossa oli äänioikeutettuja edustajia yhteensä 192. Kolmen osallistuvan kirkkokunnan kesken ne jakautuivat seuraavasti:[13]
- Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti: 30, joista piispoja 10
- Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko: 36, joista piispoja 12
- Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti: 126, joista piispoja 42
Piispojen lisäksi kirkkokuntien delegaatioihin kuului tavallisia pappeja sekä maallikoita. Kunniavieraina paikan päällä olivat myös presidentti Porošenko ja parlamentin puhemies Parubi. Istunto alkoi 15. joulukuuta kello 10 jumalanpalveluksella.
Ehdokkaita metropoliitanvaaleissa oli yhteensä kolme. Virkaan valittavasta äänestettiin kahdella kierroksella: toiselle kierrokselle selvisivät kaksi ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneista. Neuvosto valitsi ensimmäiseksi metropoliitakseen Epifanin, jonka oppi-isä on Filaret.[14] Hän voitti vaalit toisella kierroksella.[1][13] Neuvoston kokouksen jälkeen Filaretista itsestään tuli ”kunniapatriarkka”.[15]
Seurauksia ja reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patriarkka Bartolomeos allekirjoitti 5. tammikuuta tomaksen, jonka nojalla patriarkka tunnusti Ukrainan ortodoksisen kirkon ja otti sen omaan yhteyteensä.[8] Se luovutettiin Epifanille seuraavana päivänä Istanbulissa, jota ennen Epifani ja Bartolomeos pitivät yhteisen messun.[16]
Presidentti Porošenko on todennut, että ”kirkkomme itsenäisyys on osa Eurooppa- ja Ukraina-myönteistä politiikkaamme”.[4]
Ukrainan ortodoksisen kirkon tunnustamisen myötä uusi kirkko sai kaikille toimituksilleen virallisen tunnustuksen. Uuden kirkkokunnan perustamisen ja sen autokefalian tunnustaminen oli myös merkittävä keino yhdistää ukrainalaisia, joista suurin osa kuuluu ortodoksiseen kirkkoon.[17] Tunnustusta on luonnehdittu myös ortodoksista kirkkoa repivänä, ja Putinin pelättiin käyttävän Konstantinopolin patriarkan päätöstä poliittisena lyömäaseena Ukrainaa vastaan, joka saattaisi jopa oikeuttaa avoimiin sotatoimiin.[18] Kaksi päivää yhdistymisneuvoston kokouksen jälkeen U-KP ja UAOK pitivät erilliset kokoukset, joiden tuloksena kummatkin päättivät lakkauttaa itsensä, jotta yhdistymisprosessi olisi lakiteknisesti mahdollinen. Ukrainan ortodoksisen kirkon katsotaan olevan kummankin näiden seuraaja.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Metropolitan Epifaniy (Dumenko) becomes Primate of One Local Orthodox Church of Ukraine 15.12.2018. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b The Russian-Ukrainian Orthodox Church schism continues to anger Moscow 10.2.2022. NPR.org. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ BREAKING NEWS: EP reinstates Ukraine’s Patriarch Filaret, Archbishop Makariy ORTHODOXIA INFO. 11.10.2018. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c EXPLAINER: How is Russia-Ukraine war linked to religion? 27.2.2022. AP NEWS. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Ukraine Lawmakers OK Law To Rename Moscow-Loyal Orthodox Church RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Interview with Patriarch Filaret (Denysenko) 26.3.2002. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti 2022. ortodoksi.net. Viitattu 7.3.2022.
- ↑ a b Autokefalia Ukrainan kirkolle Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisee yhteydet Konstantinopolin patriarkkaan – Venäjä ei sulata Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistä asemaa Yle Uutiset. 15.10.2018. Viitattu 7.3.2022.
- ↑ AP: Venäläishakkerien kohteena myös ortodoksikirkon johtajia – Taustalla Ukrainan ja Venäjän kirkkojen kiista Yle Uutiset. 27.8.2018. Viitattu 7.3.2022.
- ↑ Russian hackers attempted to steal emails from top Orthodox Christian leaders ABC News. 27.8.2018. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Metropolitan Emmanuel of France: Autocephaly likely to be provided to UOC in the coming weeks 23.10.2018. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Procedure of election of new Primate of Ukrainian Church announced 15.12.2018. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ New Ukrainian primate calls for unity 2018. orthodoxia.info. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Филарет стал почетным патриархом Православной церкви Украины РБК-Украина. Viitattu 7.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Tomos will be handed to Ukraine church leader on Jan 6 – Archbishop Zorya 13.12.2018. ukrinform.net. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Defender of the faith? How Ukraine’s Orthodox split threatens Russia 30.5.2019. European Council on Foreign Relations. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ 🇺🇦 🇷🇺 Why has Ukraine's Orthodox church split from Russia? l Inside Story 7.1.2019. Al Jazeera English. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ "Necessary step": UOC-KP, UAOC voted on dissolution ahead of Unification Council 17.12.2018. unian.info. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)