Ukrainan vastahyökkäys 2023

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukrainan vastahyökkäys 2023
Osa Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–
Päivämäärä:

4. kesäkuuta 2023

Paikka:

Etelä-Ukraina

Lopputulos:

Ukrainan epäonnistuminen alueiden takaisin valtauksessa, kulutussota jatkuu[1]

Kesäkuun 2023 alussa Ukraina aloitti vastahyökkäyksen aluettaan miehittäviä venäläisjoukkoja vastaan.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi esitti loppuvuodesta 2022 ns. Zelenskyin rauhansuunnitelman, jonka mukaan Ukrainan alueellinen yhtenäisyys palautetaan asevoimin, eikä siitä neuvotella.[2][3] Zelenskyi ilmoitti toukokuussa Ukrainan asevoimien tarvitsevan lisäaikaa ennen kuin vastahyökkäys voi alkaa, koska siihen tarvittiin muun muassa lisää länsiliittolaisten toimittamia panssariajoneuvoja. Ukraina pyrki pitämään hyökkäyksen alkuajankohdan ja paikan salassa.[4]

Valmistautuminen vastahyökkäykseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nato-maat alkoivat alkuvuodesta kouluttaa Ukrainan joukkoja suunniteltua kevään vastahyökkäystä varten. Länsimaissa, suurimmaksi osaksi Britanniassa ja Saksassa, koulutettiin noin 63 000 miestä Ukrainan joukkoja eli 17 prikaatin miehistö. Asevelvolliset määrättiin palvelukseen tammi-maaliskuussa 2023 ja he joutuivat taisteluihin viimeistään heinäkuussa.[5] Joukkojen lisäksi Ukraina sai 150 modernia taistelupanssarivaunua, suuren määrän vanhempia panssarivaunuja, satoja rynnäkköpanssarivaunuja ja tuhansia muita panssariajoneuvoja.[6]

Ukrainalla lahjoitettiin myös runsaasti kalustoa, mistä sovittiin Naton tukikohdassa Ramsteinissa 20. tammikuuta 2023. Yhdysvallat lupasi Ukrainalle Bradley-rynnäkköpanssarivaunuja ja Stryker-kuljetusvaunuja. Hollanti, Saksa ja USA lupasivat lähettää Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän.[7]

Saksalta vaadittiin Ukrainalle Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja.-Joidenkin väitteiden mukaan Saksa asetti ehdoksi että Yhdysvallat luovuttaisi M1 Abrams -vaunuja. Britannia lupasi lähettää Challenger 2 -vaunuja.[7] Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg piti oleellisena Ukraina saisi taistelupanssarivaunuja ja niiden keräämiseksi perustettiin ns. Leopard-koalitio. Ukrainan halusi 300–400 taistelupanssarivaunua, mutta jopa sadan panssarivaunun eli noin yhden panssariprikaatin varustamista pidettiin käänteentekevänä.[8] Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba uskoi että Ukraina saisi ensimmäisessä aallossa 120–140 vaunua kahdentoista maan liittoumalta.[9] Saksan liittokansleri Olaf Scholzia painostettiin ja jopa pilkattiin, jotta hän suostuisi Leopard-vaunujen luovuttamiseen.[10][11] Myöhemmin luvattujen modernien Leopard 2 -vaunujen määrä putosi, kun kahdesta 44 vaunun Nato-pataljoonasta päädyttiinkin puoleentoista ukrainalaiseen 33 vaunun pataljoonaan.[12]

Venäjän valmistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä rakensi hyökkäystä vastaan puolustautuakseen Surovikin-linjan Zaporižžjan alueelle. Puolustuslinjaan kuului betonisia panssariesteitä "lohikäärmeenhampaita", panssarikaivantoja ja niiden takana juoksuhautoja ja linnoituksia.[13] Linja ei ollut yksittäinen puolustuslinja vaan useita peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä linjoja, pääasiassa linja oli kolme 150 pitkää samansuuntaista linjaa 15 kilometrin välein. Jokaisen välillä oli myös miinakenttiä[14] ja takalinjassa linnoitettuja tykistöasemia. Kaupunkien, kuten Tokmakin lähistöllä oli lisää puolustuslinjoja.[15] Puolustuslinja sai nimensä kenraali Sergei Surovikinilta, joka johti joukkoja Ukrainassa syksystä 2022 ja laittoi alkuun sen rakentamisen.

Etelärintama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainalaisten kesäkuun alussa alkaneen operaation tavoite on katkaista venäläisten huoltoreitti Itä-Ukrainan ja Krimin välillä valtaamalla takaisin Venäjän miehittämiä alueita. Ukraina on edennyt noin 10 kilometriä sekä lännessä kohti Melitopolia ja idässä kohti Berdjanskia Staromajorsken kylän kautta.[16]

Alue Orihivista etelään oli läntisin kolmesta päähyökkäyssuunnasta. Tavoitteena oli murtautua puolustuslinjojen läpi Tokmakiin ja Melitopoliin lähellä Asovanmeren rantaa.[6]

Hyökkäys pysähtyi lähes välittömästi miinakenttiin, panssarintorjuntaan ja tykistöön ja taisteluhelikopterien ohjuksiin.[17][18] Ukrainan 47. mekanisoitu prikaati sai 99 M2 Bradley -rynnäkkövaunua ja menetti ainakin kesäkuussa ainakin 28, näistä 15 taisteluhelikopterien tuleen 8.–9. kesäkuuta, kun se oli loukussa miinakenttien ympäröimänä eräässä kylässä. Ukrainan 33. mekanisoitu prikaati sai 32 Leopard 2 -vaunua, joista se menetti 10 kuukaudessa.[19]

Alussa hyökkäys eteni pisimmälle itäisimmässä suunnassa Donetskin alueelle, mutta sielläkin vain 8 km lähtötasalta Velyka Novosilkasta.[19]

Heinäkuun puolivälissä Ukrainan asevoimat oli menettänyt parissa viikossa jopa viidenneksen kalustostaan ja edennyt alle 10 kilometriä. Ukraina vaihtoi taktiikkaansa ja vältti etenemistä miinakentille ja tuleen ja keskittyi pitkänmatkan tykistö- ja ohjusiskuihin. Tappiot vähenivät, mutta eteneminen hidastui ja paikoin jopa pysähtyi.[19]

Staromajorsken kylän valtaus Donetskin alueella heinäkuun lopussa 10 päivän taistelujen jälkeen oli Ukrainalle sellainen menestys että presidentti Zelenskyi ilmoitti siinä henkilökohtaisesti.[20]

Tavoitteena oli edetä lopulta Asovanmerelle asti ja katkaista Venäjän joukkojen yhteydet Hersonin alueelta ja Krimiltä Donbassiin. Hyökkäyksen pääsuunta oli Orihivin kaupungin eteläpuolella. Ukraina sai vallattua pienen Robotynen kylän elokuun loppupuolella ja eteni lähelle Verbovea, jossa olivat ensimmäiset Surovikin-linjan esteet. [14][21]

Bahmut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukraina yritti vallata takaisin toukokuussa 2023 menettämänsä kaupungin Bahmutin kaupungin.[22]

Dneprjoen rintama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kah’ovkan padon tuhoutuminen 6. kesäkuuta ja sitä seurannut suurtulva pakotti Ukrainan muuttamaan Dnepr-joen ylittämistä koskevia suunnitelmia[23].

Dnepr-joen etelärannalla on käytiin taisteluja Kozatši Laherin lähistöllä elokuussa.[16]

17.–18. lokakuuta 2023 ukrainalaiset nousivat maihin merijalkaväen joukoilla ja miehittivät Poiman ja Pištšanivkan kylät.[24][25] Marraskuun puolivälin jälkeen ukrainalaisilla oli asemia Krynkyn, Poiman ja Pištšanivkan kylien alueilla. Kylät sijaitsevat 12, 13 ja 30 kilometriä Hersonin kaupungista Dneprin vastarannalla. Venäläiset pommittivat asemia termobaarisia ammuksia tulittavilla TOS-1A-raketinheittimillä.[26][24]

New York Times luonnehti artikkelissaan joulukuussa 2023 joen ylitystä itsemurhatehtäväksi. Tykistö ja lentopommit olivat tuhonneet rakennukset ja muuttaneet joen rannan mutavellin täyttämiksi pommikuopiksi. Ruumiita ei oltu kuljetettu pois kahteen kuukauteen eikä haavoittuneitakaan voitu välttämättä evakuoida. Sotaa käytiin drooneilla ja tykistöllä.[27]

Ukrainalaiset onnistuivat puolustamaan Krynkyn sillanpäätä aina vuoden 2024 puolelle. Venäläiset ovat yrittäneet katkaista huoltoreitin Krynkyyn tuhoamalla tarvikkeita ja täydennysjoukkoja kuljettavat veneet drooneilla. Ukraina onnistui tammikuussa 2024 surmaamaan venäläisen drooniässä "Moiseyn", joka oli surmannut lähes 400 ukrainalaissotilasta.[28]

Sergei Šoigu ilmoitti 20. helmikuuta 2024 että Krynkin sillanpää on puhdistettu ja Venäjän asevoimat hallitsee Dneprin rantaa.[29]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Juha Kukkolan mukaan Ukraina on epäonnistunut alueidensa vapauttamisessa, mutta Venäjän ote Krimin niemimaasta on heikentynyt ja Ukrainan ilmapuolustus on edelleen toimintakuntoinen. Hänen mukaansa nykyisen kaltainen kulutussota ei ole loppumassa.[1] Presidentti Zelenskyin mukaan sota Venäjän kanssa "on uudessa vaiheessa". Hän myönsi kuitenkin, ettei Ukrainalla ole riittävästi voimaa saavuttaa toivottuja tuloksia nopeammin.[30]

Talvella 2024 Ukraina asevoimat kärsi miespulasta. Asevoimat vaati 500 000 uuden miehen värväämistä. Presidentti Zelenskyi vaati Ukrainan sotajohdolta selvityksiä, mihin näin paljon asevelvollisia tarvitaan ja millä nämä pystytään maksamaan.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Konttinen, Matti: Sotilasasiantuntija: Ukrainan vastahyökkäys on päättymässä Yle uutiset. 30.10.2023. Viitattu 1.1.2024.
  2. ↑ What is Zelenskyy’s 10-point peace plan? Al Jazeera. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ https://www.reuters.com/world/europe/what-is-zelenskiys-10-point-peace-plan-2022-12-28/
  4. ↑ Bachega, Hugo: Zelensky says Ukraine needs more time for counter-offensive BBC News. 11.5.2023. Viitattu 1.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ https://www.opendemocracy.net/en/odr/ukraine-russia-training-nato-west-military/
  6. ↑ a b Eric Schmitt, Matthew Mpoke Bigg, Carlotta Gall: Main Thrust of Ukraine’s Offensive May Be Underway, U.S. Officials Say The New York Times. 26.7.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b Arno Rydman: Ukrainalle ei luvattu Leopardeja Ramstein-ryhmän kokouksessa Verkkouutiset. 20.1.2023. Viitattu 24.2.2024.
  8. ↑ Näin lännen taistelupanssarit voivat muuttaa sodan kulkua: ”Ei sillä keväthyökkäystä torjuta” Ilta-Sanomat. 25.1.2023. Viitattu 24.2.2024.
  9. ↑ Martti J. Kari täräyttää arvionsa lännen aseavusta: ”Leopardit syövät aamiaiseksi venäläisiä panssarivaunuja” Ilta-Sanomat. 2.2.2023. Viitattu 24.2.2024.
  10. ↑ Minna Karkkola: ABC News: 12 maata aikoo lähettää 100 Leopardia Ukrainaan – Suomi mukana koalitiossa Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. 23.2.2024. Viitattu 24.2.2024.
  11. ↑ Länsi tarjoaa Ukrainalle monenlaisia panssarivaunuja, mutta Ukraina haluaa juuri Leopardeja – asiantuntija arvioi, miksi Yle Uutiset. 24.1.2023. Viitattu 24.2.2024.
  12. ↑ Welt: Tanska ja Hollanti kieltäytyvät toimittamasta Leopard 2 -tankkeja Ukrainaan Yle Uutiset. 15.2.2023. Viitattu 24.2.2024.
  13. ↑ Marco Hernandez, Josh Holder: Defenses Carved Into the Earth The New York Times. 14.12.2022. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  14. ↑ a b Jake Epstein: Ukraine's front-line forces are trying to fight their way through Russia's formidable Surovikin Line. Here's what that is. Business Insider. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Cristian Segura, GRAPHICS: Nacho Catalán: Russia constructs 800 km of defensive lines to head off Ukrainian counteroffensive EL PAÍS English. 17.4.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  16. ↑ a b Pyy, Tomi: Ukrainan joukot ovat edenneet kahdella tärkeimmällä hyökkäyslinjallaan Yle uutiset. 15.8.2023. Viitattu 2.1.2024.
  17. ↑ Matthew Mpoke Bigg: Extensive Minefields Impede Ukraine’s Counteroffensive, Military Analysts Say The New York Times. 31.7.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Eric Schmitt, Helene Cooper: Ukrainian Troops Trained by the West Stumble in Battle The New York Times. 2.8.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  19. ↑ a b c Lara Jakes, Andrew E. Kramer, Eric Schmitt: After Suffering Heavy Losses, Ukrainians Paused to Rethink Strategy The New York Times. 15.7.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Carlotta Gall: Amid the Counterattack’s Deadly Slog, a Glimmer of Success for Ukraine The New York Times. 30.7.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Teppo Ovaskainen: Venäjän ”pääpuolustuslinjassa” on aukko – Asiantuntija avaa, millainen on 3-portainen Surovikinin linja ja mikä Ukrainan tilanne on nyt Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. 23.2.2024. Viitattu 24.2.2024.
  22. ↑ Syrskyi: Russian forces in Bakhmut 'semi-encircled' The Kyiv Independent. 20.7.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Ukraine's troops long planned their move on Russian forces. Then came the flood 22.6.2023. NPR. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  24. ↑ a b Institute for the Study of War Institute for the Study of War. Arkistoitu 25.3.2022. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Pekka Toveri: Ukraina hyökkää Dneprjoen yli – tämä tilanteesta tiedetään mtvuutiset.fi. 18.10.2023. Viitattu 24.2.2024.
  26. ↑ ISW: Venäjällä "hysteria" Dneprjoen ylityksestä – nämä Shoigun sanat eivät auttaneet mtvuutiset.fi. 22.11.2023. Viitattu 24.2.2024.
  27. ↑ Carlotta Gall, Oleksandr Chubko, Olha Konovalova, Mauricio Lima: Ukrainian Marines on ‘Suicide Mission’ in Crossing the Dnipro River The New York Times. 16.12.2023. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  28. ↑ Axe, David: A Russian Drone Ace Called ‘Moses’ Blew Up 31 Ukrainian Boats Supplying The Krynky Bridgehead. So a Ukrainian Drone Team Hunted Him Down. Forbes. 19.1.2024. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  29. ↑ Rybar, 🇷🇺🇺🇦 Заявления Сергея Шойгу на рабочей встрече с президентом РФ Владимиром Путиным, https://t.me/rybar/57341
  30. ↑ Jordan, James; Kullab, Samya; Novikov, Illia: The AP Interview: Ukraine's Zelenskyy says the war with Russia is in a new phase as winter looms 1.12.2023. AP News. Viitattu 1.1.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Front-line Ukrainian infantry units report acute shortage of soldiers Washington Post. 8.2.2024. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ukrainan_vastahyökkäys_2023&oldid=22281677”