Tuulipussi
.jpg)
Tuulipussi on tuulen suunnan osoittamiseen tarkoitettu laite. Tuulipussista voidaan myös likimääräisesti arvioida tuulen nopeus. Toimintaperiaatteeltaan se on eräänlainen painovoimatuulimittari.[1]
Tuulipussia käytetään yleensä helikopterikentillä tai muilla lentokentillä.[2][3] Niitä käytetään myös osoittamaan mahdollisen kaasupäästön etenemissuunta vaarallisia kemikaaleja käsittelevien teollisuuslaitosten tai kemikaalikuljetuksiin käytettyjen rautatieosuuksien ratapihoilla.[4][5] Tuulipusseja näkee myös esimerkiksi suurilla silloilla tai vastaavilla avoimilla maantieosuuksilla, jossa niillä lisätään tielläliikkujien tietoisuutta voimakkaasta sivutuulesta.[1]
Ilmailumääräysten mukainen tuulipussi on valmistettu kevyestä kankaasta tai synteettisestä materiaalista, ja se on muodoltaan katkaistu kartio. Tuulipussin on oltava väriltään sellainen, että se on selvästi havaittavissa, yleensä värinä käytetään oranssia tai kahden värin yhdistelmiä, esimerkiksi oranssi-valkoinen. Esimerkiksi yötoimintaan käytettävillä helikopterikentillä tuulipussin tulee olla valaistu öisin; valaistusta ei kuitenkaan aina ole pienillä harrastuslentokentillä.[3][2][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Airaksinen, P. J.: ”7. Tuuli”, Johdatus pintasäähavaintoihin, s. 7.6-7.7. Opetusmoniste. Helsingin yliopisto, Fysikaalisten tieteiden laitos, Helsinki: Congestus Tmi, 2001.
- ↑ a b Helikopterikentän visuaaliset maalaitteet ja pelastustoiminnan järjestäminen (Ilmailumääräys AGA M2-2) 16.10.1998. Ilmailulaitos. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ a b 5. Visual aids for navigation. 5.1.1 Wind Direction Indicators Transport Canada, tc.gc.ca. Viitattu 31.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Työturvallisuuskortti. Työturvallisuus yleisellä työpaikalla (pdf) (s. 28, kohta Kaasuvaara) hyria.fi. Arkistoitu 23.4.2015. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ Ohje kemikaaliratapihan turvallisuusselvityksen ja pelastussuunnitelman laatimiseksi (pdf) 1.7.2010. Liikennevirasto, liikennevirasto.fi. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ Ilmojen halki 6.8.2013. nurmijarvenuutiset.fi. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 31.7.2014.