Turi Widerøe
| Turi Widerøe | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1937 Oslo, Norja |
| Kansalaisuus |
 Norja |
| Ammatti | lentäjä, toimittaja, graafinen suunnittelija |
| Vanhemmat |
Viggo Widerøe Solveig Agnes Schrøder |
| Puoliso | Karl Erik Harr (1972–1975) |
| Lapset | 2 |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1965–1978 |
Turi Widerøe (s. 23. marraskuuta 1937 Oslo, Norja) on norjalainen entinen liikennelentäjä, toimittaja ja graafinen suunnittelija, josta tuli vuonna 1968 Scandinavian Airlinesin palveluksessa ensimmäinen naispuolinen liikennelentäjä länsimaissa. Lentäjän uransa jälkeen hän työskenteli Norsk Rikskringkastingin ohjelmasihteerinä ja juontajana.
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turi Widerøe syntyi 23. marraskuuta 1937 Oslossa. Hänen isänsä oli Widerøes Flyveselskap -lentoyhtiön perustaja Viggo Widerøe ja äitinsä Solveig Agnes Schrøder. Hän opiskeli Statens Håndverks- og Kunstindustriskole -opistossa nelivuotisen kirjansuunnittelututkinnon ja valmistui vuonna 1958. Hän työskenteli valmistumisensa jälkeen kaksi vuotta graafisena suunnittelijana Grøndahl & Søn -kirjapainossa. Vuonna 1958 hän voitti Foreningen for norsk bokkunst -yhdistyksen kilpailun työllään Solveig Christovin kirjan Valgets brodd parissa. Vuosina 1960–1964 hän työskenteli Norjan arkkitehtiliiton aikakauslehtien Byggekunst ja Arkitektur toimitussihteerinä.[1]
Ilmailu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Widerøe hankki vuonna 1962 yksityislentäjän lupakirjan vuonna 1962 ja sen jälkeen purjelentolupakirjan. Ansaitakseen tarpeeksi rahaa lennonopetusta varten hän aloitti työt Sydvaranger-kaivosyhtiön johtajan assistenttina. Hän sai liikennelentäjän lupakirjan vuonna 1965 ja aloitti työt isänsä lentoyhtiössä postinhoitajana ja vesitasojen lentäjänä huolimatta siitä, että hänen isänsä oli alun perin vastustanut hänen uravalintaansa. Hän lensi kesäkaudet malminetsintä-, ambulanssi- ja vesitasolentoja ja kävi talvisin lisäkoulutuksia.[1][2]
Keväällä 1968 Widerøe ylennettiin kapteeniksi, ja hän alkoi lentää Noorduyn Norseman ja DHC-3 Otter -vesitasoilla Trondheimin ja Tromssan välillä. Kesällä hän lensi myös reittilentoja Helgelandin alueella DHC-6 Twin Otterin perämiehenä. Kesäkuussa 1968 hän läpäisi Scandinavian Airlinesin (SAS) pääsykokeet ja aloitti yhtiön lentäjäkoulutuksen syksyllä. Häntä ennen naisia oli ollut lentäjinä Neuvostoliitossa ja Bulgariassa, mutta hänestä tuli länsimaiden ensimmäinen suuren kansallisen lentoyhtiön palkkaama naispuolinen liikennelentäjä aikana, jolloin ajatusta naisesta liikennelentäjänä pidettiin lähestulkoon mahdottomana.[1][3]
Widerøe valmistui koulutuksesta vuonna 1969 kurssinsa kolmanneksi parhaana ja aloitti Convair Metropolitan -koneiden lentäjänä SAS:n Euroopan reiteillä. Nuoren, kauniin naislentäjän SAS:lle tuoma julkisuusarvo oli valtava, ja hänet lähetettiinkin helmikuussa 1970 Pohjois-Amerikan kiertueelle SAS:n edustajana. Hän osallistui muun muassa NBC:n The Today Show’hun sekä CBS:n To Tell the Truth -paneeliohjelmaan, ja lisäksi häntä haastattelivat esimerkiksi ABC News, The New York Times ja United Press International. SAS:n edustaja kuvaili Widerøen olleen viikon ajan New Yorkin kuuluisin nainen.[3][1] Widerøe sai muutenkin koko uransa ajan runsaasti huomiota sukupuolensa vuoksi. Ajalle tyypillisesti hänestä tehdyissä uutisissa, haastatteluissa ja artikkeleissa korostettiin usein hänen fyysisiä ominaisuuksiaan ja naimattomuuttaan ja esimerkiksi kyseltiin, eikö lentäminen pelottanut häntä.[2]
Widerøe meni vuonna 1972 naimisiin kuvataiteilija Karl Erik Harrin kanssa. Huolimatta perheen perustamisesta ja kahden lapsen saamisesta hän jatkoi lentäjänä ja eteni ensin Caravelle- ja sitten vuonna 1975 Douglas DC-9 -suihkukoneiden lentäjäksi. Hänen ja Harrin liitto päättyi kuitenkin eroon vuonna 1975, ja lopulta lentämisen ja kahden lapsen yksinhuoltajuuden yhdistämisestä tuli liian vaikeaa. Widerøe lopetti lentämisen oltuaan kymmenen vuotta SAS:n palveluksessa.[3][1]
Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmailu-uransa jälkeen Widerøe aloitti vuonna 1979 Norjan yleisradioyhtiö Norsk Rikskringkastingilla (NRK) ohjelmasihteerinä ja juontajana. Hän oli mukana luomassa Norjan ensimmäistä kuluttajille suunnattua makasiiniohjelmaa Forbrukermagasinet ja toimi sen juontajana. Kahden vuoden ajan hän oli mukana Erik Byen lauantaiohjelmien toimituksessa. Hän lopetti työt NRK:lla vuonna 1986 ja työskenteli sen jälkeen kahden vuoden ajan kustannustoimittajana Gyldendal Norsk Forlag -kustannusyhtiöllä. Seuraavat kaksi vuotta hän toimi konsulttina useissa eri yhtiöissä. Vuoden 1990 jälkeen Widerøe työskenteli Norsk Aero Klubbin rekrytointikomiteassa tavoitteenaan saada enemmän norjalaisia naisia lentäjiksi. Vuodesta 1998 hän työskenteli Oslo Nye Teaterin tiedotuspäällikkönä ja vuodesta 2000 samassa tehtävässä Norjan kansallisteatterissa.[1][4]
Vuodesta 1984 Widerøe opiskeli töiden ohella historiaa. Hän valmistui kandidaatiksi Oslon yliopistosta vuonna 1998 ja maisteriksi Tromssan yliopistosta 2006. Hänen maisterintutkielmansa aihe oli Etelämantereen tutkiminen ja kartoittaminen lentäen vuosina 1929–1939.[1][5]
Huomionosoitukset ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Widerøelle myönnettiin vuonna 1969 vuoden naislentäjän Harmon Trophy -palkinto ja vuonna 1970 naislentäjien Ninety-Nines-järjestön Amelia Earhart -mitali. Hänen Widerøen univormunsa on näytteillä Norjan ilmailumuseossa Bodøssä ja SAS:n univormunsa National Air and Space Museum -ilmailumuseossa Washington DC:ssä.[3][1]
Huolimatta Widerøen saamasta julkisuudesta hänen vaikutuksensa naisten yleistymiseen lentäjinä oli ainakin Norjassa pienehkö. Norjalaisten lentoyhtiöiden edustajat kertoivat 1970-luvulla lehdistölle valitsevansa kahdesta muutoin tasapuolisesta hakijasta ennemmin miehen kuin naisen. Maan seuraava naispuolinen liikennelentäjä aloittikin työnsä vasta lähes 20 vuotta Widerøen jälkeen.[1][2] Vielä vuonna 2007 norjalaisten lentoyhtiöiden noin 1 400 lentäjästä vain 41 oli naisia.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Larsstuvold, Ulf: Turi Widerøe Norsk biografisk leksikon. Viitattu 22.4.2023. (norjaksi)
- ↑ a b c Haave, Morten: Så høyt som ingen kvinne hadde nådd: Mottakelsen av flygerpioner Turi Widerøe 22.4.2013. Fortid. Viitattu 22.4.2023. (norjaksi)
- ↑ a b c d 1970s: Turi Widerøe takes the world by storm Scandinavian Traveller. 16.6.2016. Scandinavian Airlines. Arkistoitu 22.8.2018. Viitattu 22.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Turi Widerøe Filmfront. Viitattu 23.4.2023. (norjaksi)
- ↑ Widerøe, Turi: IS, FLY og SKIP. Oppdagelse og kartlegning med fly i Øst-Antarktis 1929 - 1939 Munin. 15.12.2006. Universitetet i Tromsø. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 23.4.2023. (norjaksi)
- ↑ Giving, Trine Rom: Kvinnemangel i cockpiten 27.5.2007. E24. Viitattu 23.4.2023. (norjaksi)
| ||||||||||||||
