Tuman perusaine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuman perusaine eli tumamatriksi on tumalimassa sijaitseva rakenne tai kehys, jonka avulla tumassa sijaitsevat geenit ja proteiinit pystyvät järjestelmällisesti sijoittumaan johonkin tiettyyn paikkaan tumaa. Sen ansiosta tumassa on esimerkiksi tiettyjä paikkoja, joissa tapahtuu transkriptiota tai kulkuväyliä, joita mRNA käyttää siirtyäkseen tuman pintaan. Tuman perusaine koostuu säikeisestä perusverkosta ja kromatiiniin kuulumattomista jyväsistä eli proteiineista, jotka eivät ole kytkeytyneet DNA:han. Tuman perusaineeseen on liittynyt noin 10 % tuman kaikista proteiineista ja 30 % tuman kaikesta RNA:sta.[1]

Osa jyväsistä toimii transkriptiotekijöinä, jotka joko etsivät RNA-polymeraasin kanssa oikean transkription aloituskohdan DNA:sta tai aloittavat transkription. Sen sijaan, että transkriptiotekijät liikkuisivat tumalimassa vapaasti, tuman perusaine pitää ne järjestelmällisemmin yhdessä. Sen läheisyydessä sijaitsee myös eräs DNA:n kahdentumisessa käytettävä kemiallinen koneisto, ja DNA:n kahdentumisessa syntyvät replikonit kiinnittyvät perusaineeseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Niemi, Mikko & Virtanen, Ismo & Vuorio, Eero: Solu- ja molekyylibiologia, s. 101. Porvoo: Weilin+Göös, 1995. ISBN 951-35-5685-9.