Tsaarin panssarivaunu
Tsaarin panssarivaunu, tunnetaan myös nimillä Netopyr (ven. Нетопырь) ja Lebedenko-panssarivaunu (ven. Танк Лебеденко), oli hyvin epätavallinen venäläinen panssariajoneuvo, jota kehitettiin vuosina 1914–1915.[1]
Vaunu erosi malliltaan kaikista muista panssarivaunuista siinä, että telaketjujen sijaan se perustui kolmipyörärakenteeseen. Kaksi etupyörää olivat halkaisijaltaan lähes 9 metriä, vaunun takapyörinä oli kolme rinnakkaista 1,5 metristä pyörää. Vaunu oli 17,8 metriä pitkä, sen runko oli 12 metrin levyinen, ja ylempi tykkitorni oli lähes kahdeksan metrin korkeudella, siinä oli myös kaksi rungon sivuilla olevaa konekivääri/tykkiasemaa. Rungon alle suunniteltiin asennettavaksi lisäaseistusta. Vaunussa oli kymmenen hengen miehistö ja sen maksiminopeus oli 17 km/h.
Jättimäisten pinnapyörien oli tarkoitus ylittää suuretkin esteet ja kaivannot, mutta virheellisten painopistelaskelmien vuoksi liian painava takapyörästö upposi helposti pehmeään maahan tai juuttui maaston epätasaisuuksiin, eikä vaunun kahden 240 hevosvoimaisen Maybach-moottorin teho aina riittänyt kiskomaan 60 tonnia painanutta vaunua irti. Tämä rakennevika aiheutti vaunun ensiesittelyn epäonnistumisen elokuussa 1915.
Vaunun kehittely lopetettiin kun vaunu huomattiin paitsi alitehoiseksi, myös hyvin haavoittuvaksi tykistötulelle.
Tsaarin panssarivaunun ainoa valmistettu kappale romutettiin 1923.
