Tinaoksalaatti
| Tinaoksalaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2O4Sn |
| Moolimassa | 206,73 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 280 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 3,56 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen[1] |
Tinaoksalaatti (C2O4Sn) on tina- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa tekstiilien käsittelyssä ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa tinaoksalaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on veteen ja orgaanisiin liuottimiin liukenematonta, mutta liukenee laimeisiin happoliuoksiin. Kuumennettaessa tinaoksalaatti hajoaa.[1][2][3]
Tinaoksalaattia voidaan valmistaa saostamalla tina(II)kloridin liuoksesta oksaalihapolla tai tina(II)oksidin ja oksaalihapon välisellä reaktiolla.[2][3]
- SnCl2 + (COOH)2 → C2O4Sn + 2 HCl
- SnO + (COOH)2 → C2O4Sn + H2O
Tinaoksalaattia käytetään apuaineena värjättäessä ja painettaessa tekstiilejä. Orgaanisen kemian synteeseissä sitä käytetään katalyyttinä esteröinti- ja vaihtoesteröintireaktioissa, muun muassa polyestereiden valmistuksessa. Tinaoksalaatin etuna on, että tällöin kilpailevien eliminaatioreaktiotuotteiden muodostuminen on vähäisempää protoneja luovuttaviin happokatalyytteihin verrattuna.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–95. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c M. N. Gitlitz & M. K. Moran: Tin Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ a b c Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 1270. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843. (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 620. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Klaus Weissermel, Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 391. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0. (englanniksi)