Tietopalvelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tietopalvelu tai informaatiopalvelu on tiedon käyttäjiä palvelevaa toimintaa, joka auttaa asiakkaitaan löytämään heidän tiedontarpeisiinsa vastaavia tiedonlähteitä ja viitteitä niihin sekä opastaa ja kouluttaa asiakkaitaan tiedon hankinnassa ja hallinnassa. Tietopalvelu voi olla osa kirjaston toimintaa, mutta tietopalvelua voivat tarjota myös muut organisaatiot tai organisaatioiden osastot. Eräät tietopalvelut toimivat kaupallisina yrityksinä.

Tietopalvelu voi olla joko avoin kaikille asiakkaille tai tarkoitettu joko pelkästään tai ensisijaisesti tiettyyn organisaatioon kuuluville. Nykyään tietopalveluksi saatetaan nimittää aineistojen tarjontaa asiakkaille itsepalveluna yksinomaan internetin kauttakin, mutta perinteiseen tietopalvelun ideaan on kuulunut tiedon lähteiden ja käyttäjien välittäjänä sekä käyttäjien tukena ja järjestelmien ylläpitäjänä toimiva asiantuntija, esimerkiksi informaatikko, kirjastonhoitaja tai tietoasiantuntija.

Myös analyytikko-nimikettä voidaan tietopalvelussa työskentelevästä käyttää.[1]

Tietopalvelun toimintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietopalvelu voi tarjota asiakkailleen tiedonhankinnan ohjausta ja koulutusta. Tämän ohjauksen ja koulutuksen tavoitteista puhutaan myös esimerkiksi tiedonhallinnan tai informaatiolukutaidon nimillä. Ne voidaan nähdä esimerkiksi opiskelijoiden oppimisen ja asiantuntijuuden kehittymisen välineinä.[2]

Tietopalvelu voi myös tehdä tiedonhakuja asiakkaan toimeksiannosta. Ennen tietokantojen avaamista suoraan asiakaskäyttöön tämä palvelumuoto oli yleisempi. Tietopalvelu saattaa myös seurata tietyn aiheen kehitystä pitemmän aikaa asiakkaan toimeksiannosta. Näissä palveluissa käytetään apuna julkaisuista tietoja kerääviä referaatti- ja indeksijulkaisuja.[3]

Tietopalvelu käyttää työvälineinään mm. aineistoluetteloita, kuten kirjastojen luetteloita, bibliografioita ja tiivistelmäjulkaisuja sekä viite- ja kokotekstitietokantoja, jotka sisältävät sähköisessä muodossa olevia julkaisuja ja niiden sisältöön liittyvää kuvailuaineistoa eli metadataa. Aikaisemmin bibliografiat ja luettelot olivat painettuja, kortistomuotoisia tai mikrofilmattuja, sittemmin CD-rom-muotoisia ja nykyään enimmäkseen online-tietokantoja.

Tietopalvelun ammattilaisuus ja osaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietotekniikan kehitys vaikuttaa kirjastojen ja tietopalveluiden tehtäviin ja niissä työskentelevien ammattilaisten identiteettiin. Tietotekniikan painottuminen merkitsisi eräiden käsitysten mukaan sitä, että tietopalveluosaaminen lähentyisi tietoteknisen suunnittelun ja ohjelmoinnin osaamista.[4] Tietopalvelun työntekijöiden osaamisen eräs perinteinen osa on aineiston sisältöjen hallinta.[5] Tämä saavutetaan siten, että tietopalvelun työntekijät osallistuvat aineistojen hankintaan ja sisällönkuvailuun. Tiedonhakuun erikoistuminen ei tämän näkemyksen mukaan riitä tietopalvelun asiantuntijuudeksi.[6]

Eräissä puheenvuoroissa korostetaan tietoammattilaisen roolin muutosta tiedon hankkijasta, sisältöjen hallitsijasta ja jalostajasta käyttäjien tukijaksi. Tietoasiantuntijaa tarvitaan "tiedon hankinnan ja tuottamisen mahdollistamiseen".[7]

Tiedon arvioinnin taito on tiedonhaun ohella tietopalvelussa työskentelevän asiantuntijan keskeinen taito. Perinteisten tiedonhaun ja arvioinnin taitojen oheen ovat tulleet aiemmin vieraat vaatimukset tiedon muuntamisesta ja analysoinnista päätöksentekijäasiakkaita varten. Myös käsitys tiedosta muuttuu. Tietoasiantuntijan on kyettävä käsittelemään faktojen ohella myös tarinallista tai huhuna ilmenevää tietoa (facts, fables and folly), heikkoja signaaleja. Näitä näkökohtia korostivat esimerkiksi Online Information 2009 -konferenssin eräät esitelmöitsijät.[8]

Tietopalvelun on osattava hyödyntää henkilösuhteita ja asiantuntijaverkostoja. Organisaation sisäisenä apuvälineenä käytetään esimerkiksi intranet-verkoissa toimivia tietämyksenhallintasovelluksia.[9] Sosiaalinen media on tullut perinteisten tiedonlähteiden ja tietojärjestelmien rinnalle. Tietopalveluorganisaatiolta sosiaalisen median hyödyntäminen vaatii kunkin välineen käytön tavoitteiden ja toimintamallien tietoista suunnittelua, jossa tietoammattilaisilla voi olla keskeinen rooli.[10]

Tietopalvelun historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologiseen tutkimuskeskukseen perustettiin kirjasto vuonna 1885. Teollisuusyrityksiin ja pankkeihin kirjastoja alkoi syntyä 1920-luvulta lähtien. Teollisuuden voimakas kasvu sotien jälkeen aktivoi tutkimuksen ja tuotekehityksen tiedontarpeita ja edelleen synnytti tietopalvelun organisaatioita. Esimerkiksi Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tietopalvelu on perustettu vuonna 1947 nimellä Julkaisu- ja kirjallisuuspalveluosasto. Myös Keskuslaboratorio ja Kemian keskusliitto saivat tietopalvelutoimintonsa 1940-luvulla. Sanaa tietopalvelu alettiin laajemmin käyttää 1970-luvulla.[5]

Tietopalvelussa toimivien yhteistyöorganisaatioksi perustettiin Suomen kirjallisuuspalvelun seura vuonna 1947. Nimi muutettiin Tietopalveluseuraksi 1981 ja edelleen Tietoasiantuntijat ry:ksi 2004.[3][11][12] Ruotsin vastaava yhdistys, Tekniska Litteratursällskapet on perustettu vuonna 1936.[13] Ensimmäinen tietopalvelukurssi Suomessa toteutettiin 1968 Suomen kirjallisuuspalvelun seuran aloitteesta nimellä Informaatio- ja dokumentaatiokurssi. Kurssilta valmistuneita nimitettiin dokumentalisteiksi (ranskan sanasta documentaliste). Aiemmin, jo 1940-luvulla, oli järjestetty vastaavanlainen kurssi tietopalveluinsinööreille. [14][5]

Tietopalvelua (informaatiopalvelua) ja kirjastoa on voitu pitää jyrkästikin eri toimintoina. Tietopalvelua hoitivat yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa tietopalveluun koulutetut sisältöasiantuntijat, kuten kemistit ja insinöörit, kirjastoista vastasivat kirjastonhoitajat.[14]

Nykyään toiminnot rinnastava ilmaisu "kirjasto ja tietopalvelu" on tavallinen esimerkiksi oppilaitoksissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyttinen, Veli-Pekka & Kainu, Pirjo 2007. Ruotsin tietoasiantuntijat 70 vuotta. Tietoasiantuntija 1/2007, s. 21-22.
  • Hämäläinen, Tuula 2009. Globaali tietopalvelu: tehokas virtuaaliorganisaatio käytännössä. Tietoasiantuntija 3/2009, s.22-23.
  • Jokinen, Marjatta & Suominen, Olavi 2010. Turun kauppakorkeakoulun kirjasto 1950-2005: historiaa ja muistelmia. Turku: Turun kauppakorkeakoulu. ISBN 978-952-249-083-4 (PDF).
  • Karhula, Päivikki 2009. Nopea muutos haastaa tietoammattilaiset. Signum 6/2009, s. 11-17.
  • Laitinen, Sauli 2002. VTT:n 55 vuotta teknistä tietopalvelua. Signum 35 (5), s. 85-88.
  • Nevalainen, Eija & Toivonen, Leena 2007. Syvemmät yhteydet oppimiseen ja opetukseen vievät eteenpäin tiedonhallinnan opetusta. Signum 1/2007, s. 15-19.
  • Otala, Leenamaija 2009. Tietoasiantuntijasta tiedon ja osaamisen johtajaksi. Tietoasiantuntija 3/2009, s. 6-7.
  • Taskinen, Pirkko 2007. Tietoasiantuntijat menestyksen tekijöinä ja vaikuttajina 60 vuotta. Tietoasiantuntija 3/2007, s. 11-12.
  • Taskinen, Pirkko 2002. Tietopalveluseura menestyksen tekijänä jo 55 vuotta. Tietopalvelulehti 4/2002, s. 22-25.
  • Turja, Timo 2002. Tekemisen muunneltava keveys - mitä kirjastotyö on tulevaisuudessa? Signum 35 (7), s. 131-146.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tietoasiantuntijat ry / historia
  2. Nevalainen & Toivonen 2007, 15
  3. a b Laitinen 2002, 85
  4. Turja 2002, 135-136
  5. a b c Taskinen 2007
  6. Turja 2002, 133
  7. Otala 2009, 6
  8. Karhula 2009, 14
  9. Hämäläinen 2009, 22
  10. Karhula 2009, 14-15; Otala 2009, 7
  11. Taskinen 2002
  12. Taskinen 2007, 11
  13. Hyttinen & Kainu 2007, 21
  14. a b Jokinen & Suominen 2010, 81