Tiedonkäyttö

Tiedonkäyttö on ihmisen, yksilön tai organisaation, toimintaa tiedon kanssa jossain tilanteessa. Tiedonkäytön ala ulottuu arkielämän pienistä käytännöllisistä teoista tieteen ja taiteen harjoittamiseen. Tutkimuksellisesti sitä voidaan lähestyä lukuisista näkökulmista. Laajimmillaan ymmärrettynä tiedonkäyttö on niin yksilön kuin lajinkin selviytymisen edellytys. Tiedonkäyttö liittyy kiinteästi tiedonhankintaan; yhdessä nämä muodostavat kokonaisuuden, jota usein kuvataan tiedonhankinnan ja -käytön syklinä. Tiedonkäytön ilmiöitä tutkitaan viestintä- ja kasvatustieteissä, mutta keskeisintä niiden tutkimus on informaatiotutkimuksessa, missä tiedonkäyttö kuuluu tiedontarpeiden ja tiedonhankinnan rinnalla tutkimuksen ydinalueisiin. Tiedonkäyttö kohdistuu tietämykseen (mielen sisältönä), informaatioon tai tiettyyn tiedonlähteeseen. Tiedonkäyttö-termin rinnalla on toisinaan myös sana informaationkäyttö. Informaatiotutkimuksen englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa suomen termiä tiedonkäyttö vastaavat lähinnä termit information use ja knowledge use.

Informaation- ja tiedonhankinnan näkökulma

Tiedonhankinnan yhteys tiedonkäyttöön perustuu ajatukseen tiedosta käyttäjän hallussa olevana resurssina tai hyödykkeenä. Jotta tietoa voitaisiin käyttää, se on ensin saatava tulevan käyttäjän ulottuville. Tietyn ongelman ratkaisemiseen tai tiedontarpeen tyydyttämiseen tarvitaan sille hyödyllisen (relevantin) informaation paikantamista ja alustavaa arviointia, jota seuraa tiedonhankinta ja -käyttö, joiden tuloksena käsitykset ongelmasta tai muusta tiedontarpeesta kehittyvät.

Tietokäytäntöjen näkökulma

Tiedonkäyttö liittyy johonkin älylliseen, ajatuksina ja tekoina ilmenevään toimintaan. Vastaavasti kaikkeen toimintaan liittyy tietyssä yhteisössä vakiintuneita (ja hyväksyttyjä) toimintatapoja, käytäntöjä. Tietokäytännöt (myös informaatiokäytännöt, information practices) käsitteenä perustuvat siihen, että tiedonhankinnan ja -käytön ajatellaan olevan yhteisöllisiä ja vuorovaikutuksellisia ilmiöitä, siis edellyttävän ihmisten välistä suoraa tai välittynyttä kanssakäymistä. Tiedonkäyttöön liittyvällä yhteisöllä on yhteisiä toimintatapoja, käsitteitä, kieltä ja teknologiaa tähän tarkoitukseen.

Informaationkäsittelyn näkökulma

Tiedon tai informaation käsittely tarkoittaa uuden johtamista aikaisemmasta, lähtötietojen (input) muokkaamista uuteen muotoon. Käsittely voi olla teknisessä järjestelmässä algoritmien ja tietorakenteiden ohjaamana tapahtuvaa tai ihmisen ajattelua ja päättelyä. Käsittelyn kohteena oleva informaatio on varastoitu lähteisiin, kuten asiakirjoihin tai tietokantoihin. Tiedonkäyttö ymmärrettynä tiedon käsittelyksi sisältää sen, että tieto otetaan vastaan, se suhteutetaan aikaisempaan tietoon joko ajattelemalla eli sisäistämällä tai muokkaamalla tiedosta jokin ulkoinen esitys eli tallentamalla se.

Tiedonrakentelun näkökulma

Tiedonkäyttöä voidaan pitää uutta tietämystä, uusia käsityksiä ja merkityksiä kehittävänä prosessina, tiedonrakenteluna, jossa hyödynnetään sekä kognitiivisia että affektiivisia, tunteisiin liittyviä, keinoja. Tiedonrakentelu on ymmärrettävissä myös kollektiivisena toimintana, jonka kohteena ovat käsitteelliset luomukset eli artefaktit. Tämän, Carl Bereiterin kehittelemän käsityksen perustana on erottelu yksilön oppimisen ja julkisen kulttuuritiedon kollektiivisen kehittelyn välillä.

Informaation tuottamisen näkökulma

Informaation tuottamisen näkökulma tiedonkäyttöön liittyy siihen, että tieto on jaettavissa ja välitettävissä ainoastaan jonkin ulkoisen esityksen muodossa.

Tiedon soveltamisen näkökulma

Sovellettaessa tieto toimii resurssina jossain toiminnassa. Soveltaminen edellyttää konkreettisuutta, tiedonkäyttö tapahtuu jotakin varten (ad hoc) tietyssä ajassa ja paikassa, osana toimijan, tiedonkäyttäjän, elämäntilannetta.

Vaikuttavuuden näkökulma

Kun tiedonkäyttöä tarkastellaan vaikuttavuuden näkökulmasta, tiedon omistaja eli käyttäjä asetetaan tavallaan tiedon kohteeksi: kun ihmisellä on tietty vaikuttava tieto, siitä seuraa jotakin hänen tai toisten ihmisten elämään. Tiedonkäyttöä voidaan rajoittaa jopa lainsäädännöllä silloin, kun yksilön hallussa olevan tiedon käyttäminen saattaisi toiset epätasa-arvoiseen asemaan tai mahdollisesti tuottaisi muuta vahinkoa. Sisäpiirikaupat ja rippisalaisuus ovat esimerkkejä tällaisista tilanteista.

Lähteet

• Buckland, Michael: Information and information systems. Westport (Conn.): Greenwood Press, 1991. ISBN 0-275-93851-4. (englanniksi)
• Hakkarainen, Kai, Lonka, Kirsti & Lipponen, Lasse: Tutkiva oppiminen: järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28186-7.
• Kari, Jarkko: ”Mitä on tiedonkäyttö?”, Ote informaatiosta: johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan (toim. Sami Serola), s. 116- 154. Helsinki: BTJ kustannus, 2010. ISBN 978-951-692-773-5.
• Savolainen, Reijo: Tiedon käytön tutkimus informaatiotutkimuksessa. Kirjastotiede ja informatiikka, 1994, 13. vsk, nro 4, s. 101-119.
• Savolainen, Reijo: ”Tiedontarpeet ja tiedonhankinta”, Tiedon tie: Johdatus informaatiotutkimukseen (toim. Ilkka Mäkinen), s. 73-109. 11. muuttamaton painos. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006 (1999). ISBN 951-692-448-4.