The Pale Blue Eye

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Pale Blue Eye
Ohjaaja Scott Cooper
Käsikirjoittaja Scott Cooper
Perustuu Louis Bayardin romaaniin
The Pale Blue Eye
Tuottaja
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Masanobu Takayanagi
Leikkaaja Dylan Tichenor
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
  • Cross Creek Pictures
  • Streamline Global Group
  • Le Grisbi Productions
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta
Kesto 128 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
AllMovie

The Pale Blue Eye on Scott Cooperin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen mysteerielokuva vuodelta 2022. Se perustuu Louis Bayardin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003. Elokuvan päärooleissa ovat Christian Bale, Harry Melling, Gillian Anderson, Lucy Boynton, Charlotte Gainsbourg, Toby Jones, Harry Lawtey, Simon McBurney, Timothy Spall ja Robert Duvall. Elokuva sijoittuu vuoteen 1830 ja kertoo etsivä Augustus Landorista (Bale), joka tutkii murhien sarjaa Yhdysvaltojen asevoimien sotilasakatemiassa West Pointissa. Häntä avustaa nuori kadetti Edgar Allan Poe (Melling).[1]

The Pale Blue Eye sai ensi-iltansa 23. joulukuuta 2022, jonka jälkeen se julkaistiin Netflixissä 6. tammikuuta 2023.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Christian Bale  Augustus Landor  
 Harry Melling  kadetti Edgar Allan Poe  
 Gillian Anderson  rouva Julia Marquis  
 Lucy Boynton  Lea Marquis  
 Charlotte Gainsbourg  Patsy  
 Toby Jones  tohtori Daniel Marquis  
 Harry Lawtey  kadetti Artemus Marquis  
 Simon McBurney  kapteeni Hitchcock  
 Hadley Robinson  Mattie  
 Timothy Spall  ylitarkastaja Thayer  
 Robert Duvall  Jean Pepe  
 Joey Brooks  kadetti Stoddard  
 Brennan Keel Cook  kadetti Huntoon  
 Gideon Glick  kadetti Haratio Cochrane  
 Fred Hechinger  kadetti Randolph Ballinger  
 Matt Heim  kadetti Llewellyn Lee  
 Jack Irving  kadetti Hamilton  
 Steven Maier  kadetti Fry  
 Charlie Tahan  kadetti Loughborough  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peltonen, Timo: Edgar Allan Poe tutkii murhaa – Elokuvan makaaberi väreily on vahvempi kuin juoni Helsingin Sanomat. 11.1.2023. Viitattu 29.1.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]