Tetjana Jablonska

Tetjana Nylivna Jablonska (ukr. Тетя́на Ни́лівна Ябло́нська; 24. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1917 Smolensk – 17. kesäkuuta 2005) oli ukrainalainen taidemaalari, graafikko ja professori. Ukrainan kuvataiteessa 1900-luvun jälkipuoliskolla Tetjana Jablonskaa pidetään kiistattomana johtajana ja hänen vaikutustaan Ukrainan kuvataiteen kehitykseen merkittävänä. Hänen taiteellinen tuotantonsa on huomattavan laaja niin määrältään, aiheiltaan, kuin tyyleiltään.

Tausta

Tetjana Jablonska syntyi 24. helmikuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 11. helmikuuta) 1917 Smolenskissa vanhimpana kolmesta opettajaperheen lapsesta. Historian ja filologian laitokselta valmistunut isä Nyl Oleksandrovytš Jablonskyi (Нил Олександрович Яблонський) suoritti myös taideopintoja ja opetti kirjallisuutta ja kuvataidetta lukiossa, työskenteli taidegalleriassa, museonjohtajana ja toimi paikallisessa taiteilijaseurassa. Äiti Vira Heorhijivna Varhasova oli ranskan kielen opettaja, mutta omistautui lasten syntymän myötä heidän kasvatukselleen. Vanhempien lapsilleen antamassa kotiopetuksessa korostettiin kirjoittamista ja kuvataiteita. Heitä kannustettiin luovuuteen. Isä opetti maalaustaiteen tekniikoiden lisäksi kykyä havainnoida ja ymmärtää kuvattavien kohteiden olennaiset piirteet ja merkitys. Isänsä toiveesta kaikki lapset suuntautuivat taidealoille.

Nuoremmasta sisaresta Olenasta tuli myös taidemaalari, graafikko ja kuvittaja ja veljestä Dmytrosta arkkitehti ja arkkitehtuurin professori.

Älymystöön Neuvostoliitossa kohdistuvan sorron vuoksi perhe siirtyi Odessaan vuonna 1928 voidakseen muuttaa pois maasta. Rajan ylitys epäonnistui siellä samoin kuin pakoyritys vuonna 1933 Kamjanets-Podilskyissä, jonne Jablonskit olivat muuttaneet vuonna 1930. Pian sen jälkeen perhe muutti Luhanskiin.

Koulutus ja toiminta

Tetjana suoritti lukion loppuun Luhanskissa. Isänsä antaman taideopetuksen ansiosta Tetjana hallitsi jo varhaisesta iästä lähtien kuvataiteellisen ilmaisun keinot. Hän aloitti sisarensa kanssa opinnot ensin Kiovan taidekoulussa ja vuonna 1935 Kiovan taideinstituutissa opettajanaan muiden muassa Fedir Krytševskyi. Tetjana Jablonskan poikkeuksellinen lahjakkuus ja työteliäisyys palkittiin jo opiskeluaikana; taideinstituutti muun muassa järjesti hänen töistään näyttelyn jo ennen hänen valmistumistaan. Hän valmistui taideinstituutista vuonna 1941.

Sota keskeytti lupaavasti alkaneen taiteilijauran. Tetjana ja hänen sisarensa evakuoitiin Saratoviin. Tetjana oli solminut avioliiton (1940–1950) opiskelijatoverinsa Serhi Otroštšenkon (1910-1988) kanssa ja synnytti siellä ensimmäisen tyttärensä. Kolhoosn ityöntekijänä ankarissa oloissa maalaaminen ei ollut mahdollista, mutta Jablonska ja hänen sisarensa piirsivät omaisten pyynnöstä muotokuvia kaatuneista sotilaista valokuvien perusteella saadakseen ruokaa.

Sodan päätyttyä Jablonska palasi Kiovaan ja aloitti opettajana Kiovan taideinstituutissa, jossa hän opetti vuodet 1944–1952 ja 1966–1973; vuodesta 1967 professorina.

Maalaustaidon palauttaminen kolmen vuoden tauon jälkeen sotaa edeltäneelle tasolle vaati Jablonskalta huomattavia ponnistuksia ja päivittäistä harjoittelua.

Teokset ja tyylikaudet

Jablonskan tavattoman laaja tuotanto koostuu sadoista lyijykynä-, öljyväri-, vesiväri- ja pastelliteoksista, jotka kattavat monia eri aihepiirejä ja tyylejä. Rauha, työteliäs arkielämä, äitiyden onni, nuoruuden iloisuus, vanhusten viisaus ja suru esiintyvät usein hänen teoksissaan. Ne edustavat kaikkia ukrainalaisen maalaustaiteen pääsuuntauksia. Hänen aktiivisessa ja kokeilevassa uusien suuntauksien ja taiteellisen näkemyksen etsinnässään heijastuivat maan kultuurielämässä ja taideihanteissa tapahtuneet muutokset. Hänen monipuolisuuttaan ja tuotteliaisuuttaan kuvastaa, että hän saattoi samanaikaisesti työstää eri tyylikausia ja tekniikoita edustavia teoksia.

Jablonska maalasi aluksi impressionismiin pohjautuvalla tyylillä tutustuttuaan vuonna 1938 taidenäyttelyssä Moskovassa ranskalaisten impressionistien töihin.

Realistinen kausi

Sosialistisen realismin tultua ainoaksi hyväksytyksi taidesuuntaukseksi ja Jablonskan vuonna 1947 maalaaman hiihtokilpailuja kuvaavan teoksen ’Ennen alkua’ sensuroinnin jälkeen ei jäänyt valinnanvapautta ja hän katsoi parhaaksi toteuttaa taiteellista luovuuttaan virallisen taideideologian asettamissa rajoissa. Hän kykeni saavuttamaan persoonallisen tyylin ja näkemyksen ja onnistui hankkimaan kriitikoiden ja taidehistorioitsijoitsijoiden arvostuksen suurikokoisella maalauksellaan Leipä Se teki hänet tunnetuksi myös suuren yleisön keskuudessa mm. koulukirjojen välityksellä ja sai tunnustusta kotimaassa ja ulkomailla.

Samaan aikaan, kun Jablonska kehitti taitoaan eeppisten, ukrainalaisten työtä ja arkea kuvaavien monumentaalimaalausten luojana, hän maalasi pieniä laatukuvia lasten ja nuorten maailmasta ja ympäröivästä luonnosta. Häntä inspiroivat myös armenialaiset aiheet, sillä hänen toinen aviomiehensä taiteilija Armen Atajan (1922-2021) oli kotoisin Armeniasta.

Tärkeitä teemoja olivat arkielämä, koti, perheenjäsenten muotokuvat ja omakuvat kotiympäristössä. Äitiys oli yksi hänen suosikkiteemoistaan. Realistisille teoksille on ominaista optimistinen tunnelma, runsas valo ja taitava värien käyttö.

Kansanomainen kausi

1960-luvulla ”suojasään” tilapäisesti vapautettua kulttuurielämää Jablonska muutti radikaalisti tyyliään. Matkoillaan Taka-Karpatiaan (Transkarpatia) ja Polesiaan hän kiinnostui kansanelämästä. Kansantaide vetosi häneen iloisuudellaan, väreillään ja vilpittömyydellään, joka muistutti hänen omaa temperamenttiaan ja hän sai vaikutteita mm. Marija Prymatšenkolta. Jablonska maalasi seuraavien kymmenen vuoden ajan sarjan värikkäitä ukrainalaisia aiheita koristeellisella ja yksinkertaistetulla, litteitä väripintoja hyödyntävällä ja ääriviivoja korostavalla tyylillä

Vaikka hän onnistui piilottamaan suurimman osan ukrainalaisaiheisista teoksista, hän joutui viranomaisten painostuksen kohteeksi vuonna 1970-1971 valmistununeesta isoisää ja kapaloitua lasta pitelevää nuorta äitiä esittävästä teoksestaan Elämä jatkuu (Kasakkaheimo), jota arvosteltiin ideologisesti väärästä lähestymistavasta. Jablonska oli myös kritisoinut julkisesti puolueen taiteilijoihin kohdistamaa valvontaa. Seurauksena oli, että Jablonska menetti asemansa, oikeutensa opettaa ja osallistua näyttelyihin useiksi vuosiksi. Lisäksi koko 4 000 kappaleen painos vuonna 1969 valmistunutta kuvateosta, jossa ukrainalaisen runoilijan Ivan Dratšin balladeja oli kuvitettu Tatjana Jablonskan maalauksilla, kritisoitiin nationalismista ja melkein koko painos tuhottiin matkalla kirjapainosta, niin että jäljelle jäi vain 4 kopiota.

1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen mennessä Jablonska yhdisti em. kaksi tyyliä mm. voimakkaan symbolistisessa teoksessa Nuoruus (1969)

Kolmas tyylikausi: varhaisrenessanssin taide esikuvana

Kolmanteen tyylikauteensa taiteilija sai ensimmäisen virikkeen matkallaan Firenzeen vuonna 1972. Varhaisrenessanssin italialaiset mestarit ja heidän ihanteensa tekivät häneen syvän vaikutuksen. Hän koki löytäneensä heidän humanismistaan ja estetiikastaan kosketuksen sisäistyneeseen henkisyyteen ja alkoi maalata siihen perustuvia teoksia. Kuten kolmannen kauden tunnetuimmassa teoksessa, vuonna 1973 valmistuneessa Ilta Firenzessä näiden esikuvien vaikutus näkyy myös väriskaalassa ja sommittelussa.

1980-luvulla hän maalasi psykologisia muotokuvia ja hillityllä paletilla lukuisia rauhallisia maisemia, kuten Lähde (1983) ja Vanha omenapuu (1986) Näissä unenomaisissa näkymissä Jablonskan nähdään korostavan ihmisen ja häntä ympäröivän maailman ikuista kauneutta ja harmoniaa ääriviivojen liuetessa valoon ja väriin.

Samoihin aikoihin hän innostui jälleen impressionismista ja omaksui ajatuksen maalauksen itseisarvosta.

Kaikesta saavuttamastaan menestyksestä ja saamastaan tunnustuksesta huolimatta Jablonska tunsi löytäneensä itsenäisen ja riippumattoman tyylinsä ja aidoimman ominaislaatunsa vasta tyttärensä Olga (Olja) Otroštšenkon (1947-1999) avulla.

Viimeinen luomiskausi

Viimeinen luomiskausi, joka kesti taiteilijan loppuelämän ajan, alkoi ensimmäisen infarktin jälkeen 1991. Hän maalasi asetelmia ja maisemia ikkunan edessä ja kuistillaan, koska hän ei enää mennyt kadulle. Yksi viimeisistä öljymaalauksista on Hajane-tyttärestä kahdessa päivässä maalattu muotokuva Syksyn hehkussa (1998)

Jablonska lahjoitti näinä vuosina useita teoksiaan myytäväksi lasten syöpäosaston hyväksi.

Vuosina 1998-1999 Tetjana Yablonskaa inspiroivat hänen aikaisemmat maalauksensa, muistonsa, matkansa ja tapaamisensa, joiden pohjalta hän maalasi pieniä temperateoksia. Hän kutsui tätä sarjaa "jäähyväisiksi Ukrainalle"

Vuonna 1999 aivoinfarkti halvaannutti hänen oikean kätensä ja vei hänet pyörätuoliin. Luova työ jatkui silti; hän opetteli piirtämään vasemmalla kädellä ja siirtyi pastelliliituihin. Hän piirsi Ikkuna-sarjansa valoisia, harmonisia kuvia ikkunastaan näkyvästä luonnosta. Hänen elämänsä viimeistä edeltävänä päivänä tekemänsä pastellitutkielma kuvaa kirkkaan sinisiä kellokukkia

Luova elinvoima jatkui jälkipolvissa: kaikista hänen kolmesta tyttärestään, Olena Otroštšenkosta (Beisembinova), Olga Otroštšenkosta ja Hajane Atajanista sekä tyttärentyttärestä Irina Atajanista tuli taiteilijoita.

Itsenäisessä Ukrainassa Jablonska tunnustettiin klassikoksi. Taiteilijan teoksia säilytetään monissa museoissa ja yksityisissä kokoelmissa Ukrainassa ja ympäri maailmaa.

Elämänsä aikana hänellä oli teoksistaan yli 30 näyttelyä ja postuumisti useita, mm. hänen vuosina 2000-2005 ikkunansa läpi maalaamistaan pastellitöistä järjestettiin näyttely Hmelnytskyin taidemuseossa vuonna 2020.

Monien kotimaisten ja kansainvälisten taidealan palkintojen tunnustusten lisäksi hänet valittiin UNESCO:n vuoden naiseksi vuonna 2000 Cambridgessa.

Aiheesta muualla

Tetjana Jablonskan teoksia WikiArtissa