Teollinen internet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teollinen internet (joskus myös esineiden internet < engl. The Internet of Things tai IoT) viittaa yksilöitävissä olevien sulautettujen tietokoneiden kaltaisten järjestelmien yhteenliitokseen olemassaolevan Internetin infrastruktuurissa.[1][2] Termiä ehdotti Kevin Ashton vuonna 1999,[3] mutta konseptista on puhuttu jo ainakin vuodesta 1991 lähtien.[4] Teollisuuden murroksessa perinteisissä teollisuustuotteissa aletaan hyödyntää internetiä, nanotekniikkaa sekä muuta viestintä- ja tietotekniikkaa. [5] Teollisessa internetissä esineille annetaan tunnistettava identiteetti ja ne alkavat viestiä keskenään. Verkkoon kytkeytyvät laitteet voivat olla esimerkiksi teollisuus-, koti-, palvelu- tai hoivarobotteja. [1]

Tutkimusprofessori Heikki Ailisto, joka vetää VTT:n Productivitity with IoT –kärkiohjelmaa kertoi toukokuussa 2014 teollisen internetin olevan yksi "hypetetyimmistä" aiheista viimeisen vuoden aikana. Hänen mukaansa teollinen internet on osa kaiken läpikäyvää digitalisaation prosessia, joka kattaa antureiden lisäksi myös konttorityön digitalisoitumisen. Olennaista on toiminnan tehostaminen ja teollinen tuottavuus. [6]

Teollista internetiä ovat kehittäneet tähän mennessä etupäässä suuret yhdysvaltalaiset yritykset kuten Cisco, IBM, Rockwell Automation, Oracle, Intel ja General Electric. Euroopassa alaa vievät eteenpäin mm. saksalaiset SAP, Bosch ja Siemens. Suuret yritykset luovat eräänlaisia käyttöjärjestelmiä teolliseen internetiin, esimerkiksi laitteita ja ohjelmia. Pienemmät yritykset voivat luoda uutta liiketoimintaa esimerkiksi räätälöimällä ratkaisuja yrityskohtaisiksi, tekemällä antureita tai ohjauslaitteita tai keksimällä tapoja, joilla kerättävää tietoa tulkitaan ja visualisoidaan. Esimerkiksi konepaja- ja energiayhtiöt voivat rakentaa IBM:n tai SAP:n käyttöjärjestelmien päälle omat IoT-sovelluksensa. Teollisen internetin arvioidaan synnyttävän liiketoimintaa tuhansien miljardien eurojen arvosta.[1]

Esimerkki suomalaisesta teollisen internetin sovelluksesta on Konecranesin tarjoama nosturien etähuoltopalvelu. Hyvinkään etähuoltovalvomoon on kytketty yli 4000 laitetta eri puolilla maailmaa. Laitteista välittyy koko ajan tietoa esimerkiksi moottoreiden ylikuumenemisesta. Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin mukaan teolliseen internetiin siirtyminen aiheuttaa teollisen vallankumouksen samaan tapaan kuin silloin, kun hevosista siirryttiin höyrykoneisiin. [5]

Kuluttajapuolella asiat etenevät huomattavasti nopeammin ja asioiden internet on jo tuonutkin useita tuotteita ja palveluita ihmisten arkipäivään ja samaan pitäisi päästä teollisuudessakin. Teollisuudessa puhutaan ehkä kuitenkin vielä (2014) enemmän teollisesta intranetistä (suljettu) kuin teollisesta internetistä (avoin) teollisen kulttuurin ja ainakin osittain kuvitellun "datan sensitiivisyyden" vuoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c VTT uskoo Suomen mahdollisuuksiin teollisessa internetissä Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014.
  2. Tietoliikennealan tärkein tapahtuma alkaa Espanjassa Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014.
  3. That 'Internet of Things' Thing RFID Journal, Kevin Ashton. Viitattu 18.6.2014.
  4. From the Internet of Computers to the Internet of Things (PDF) Distributed Systems Group, Institute for Pervasive Computing, ETH Zurich, Friedemann Mattern & Christian Floerkemeier. Viitattu 18.6.2014.
  5. a b Älyn lisääminen konetuotteisiin johtaa teolliseen vallankumoukseen Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark: Teollinen internet on Suomelle iso mahdollisuus Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014.
  6. Teollinen internet saattaa tuoda tappavan systeemiriskin Talouselämä. Viitattu 18.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]