Tangata manu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lintumies kuvattuna luolamaalauksessa.

Tangata manu eli lintumies oli nimitys, jota käytettiin Pääsiäissaarella vuosittain järjestetyn kilpailun voittajasta. Kilpailun voitti se, joka pääsi Motu Nuin saarelle ja toi sieltä linnunmunan Orongoon. Voittaja sai hallita Pääsiäissaarta seuraavaan kilpailuun saakka. Kokonaisuudessaan tavasta käytetään nimitystä lintumieskultti. Lintumiehet katosivat kristinuskon myötä 1860-luvulla.

Kilpailu ja rituaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Motu Nuin saari kuvattuna Pääsiäissaarelta.

Lintumieskultti syntyi todennäköisesti Pääsiäissaaren katoavien luonnonvarojen myötä, jolloin linnuista ja niiden munista oli tullut hedelmällisyyden symboli. Linnut – erityisesti fregattilinnut ja albatrossit – olivat tosin olleet jo aiemmin tärkeässä osassa Pääsiäissaarten mytologiassa. Lintuihin oli myös liittynyt vanhempia aikuistumisrituaaleja, joihin lintumieskultti ainakin osittain pohjautui.[1] Nokitiiran merkitys nousi 1700- tai 1800-luvuilla. Nokitiiroja muutti Pääsiäissaarelle syyskuisin pesimään Orongon kallioille ja sen läheisyyden särkille, kuten Motu Nuille. Kilpailijat tulivat venein noin kahden kilometrin päähän Motu Nuista jo ennen nokitiirojen pesimistä. Pesimisen alettua kilpailijat meloivat saarelle, josta he yrittivät ensimmäisenä löytää nokitiiran munan sen jyrkiltä kallioilta. Kun muna löytyi, kilpailija meloi takaisin Pääsiäissaarelle ja Orongolle. Ensimmäisenä paikalle saapunut tunnustettiin voittajaksi eli lintumieheksi, jota pidettiin lintujumaluus Makemaken uudelleensyntymänä. Uusi lintumies ajeli päänsä, kulmakarvansa ja silmäripsensä. Tämän jälkeen hän siirtyi hallitsemaan saarta seuraavaan syyskuuhun saakka Rano Rarakuun.[2]

Lintumiesten valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makemake kuvattuna kivikaiverruksessa. Lintumiehen uskottiin olevan uudelleensyntynyt Makemake.

Lintumieskultin kehittymisen myötä Pääsiäissaarta pitkään vaivanneet yhteisöjen väliset yhteenotot lieventyivät. Lintumiehet hallitsivat kuitenkin usein tyrannien tavoin. Lintumiehen paoa-joukot saattoivat hyökätä kaikkia niitä vastaan, joiden he eivät katsoneet tunnustaneen lintumiehen pyhyyttä. 1800-luvulla osa pääsiäissaarelaisista muisti myös tarinoita, joiden mukaan paoat hyökkäsivät jopa kaikkia niitä vastaan, jotka eivät olleet tarpeeksi voimakkaita vastustamaan heitä. Lintumieskultti ei myöskään kyennyt kokonaan korvaamaan Pääsiäissaaren perinteisen hallitsijan eli ‘ariki maun arvovaltaa.[3] Lintumieskultti katosi lopulta kristinuskon saavuttua saarelle lähetyssaarnaajien mukana. Viimeinen lintumies valittiin vuonna 1866.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Island at the End of the World – The Turbulent History of Easter Island: Fischer, Steven R.. Reaktion Books, 2005. ISBN 1 86189 245 4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fischer 2005, s. 58.
  2. Fischer 2005, s. 59.
  3. Fischer 2005, s. 60.
  4. Fischer 2005, s. 99.