Nokitiira
Sivulta puuttuu | Nokitiira | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Sterna fuscata Linnaeus, 1766 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Nokitiira Wikispeciesissä |
Nokitiira (Sterna fuscata), eräiden lähteiden mukaan myös Onychoprion fuscatus, on tiirojen sukuun kuuluva trooppisten merten tiira.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 42–45 cm ja siipien kärkiväli 72–80 cm, joten se on kalatiiraa suurempi. Aikuisen linnun höyhenpuku on mustavalkoinen: yläpuoli on musta ja alapuoli valkoinen. Myös otsa on valkoinen. Nuoret linnut ovat harmaita, vatsapuolelta vaaleampia ja yläpuolelta vaalearaitaisia.[2]
[muokkaa] Esiintyminen
Nokitiira elää lisääntymisaikana trooppisen merialueen saarilla, lähimpänä Punaisella merellä ja Persianlahdella. Lajia tavataan harvoin läntisen Euroopan rannikoilla, eikä sitä ole tavattu Suomessa. Lajin maailman populaation koko on 21–22 miljoonaa yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
[muokkaa] Elinympäristö
Lisääntymisaikana nokitiirat elävät suurina yhdyskuntina kallioisilla saarilla ja koralliriutoilla. Ne ovat muuttolintuja, jotka viettävät pääosan vuotta tropiikin valtamerillä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Nokitiirat ovat sukukypsiä 6–8 vuoden iässä. Pesä on maassa ja munia on tavallisesti yksi, joskus kaksi tai kolme. Haudonta kestää kolmekymmentä päivää. Emot suojaavat poikasia auringolta. Poikaset saavat ruokaa noin 16 tunnin välein ja ne ovat lentokykyisiä noin kahdeksan viikon ikäisinä, minkä jälkeenkin emot ruokkivat niitä vielä useita viikkoja.[3]
[muokkaa] Ravinto
Nokitiirat saalistavat usein suurina parvina merenpinnan pieniä kaloja. Ne myös salistavat usein öisin.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Sterna fuscata IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- ↑ http://www.fws.gov/midway/wildlife/sote.html Midway Atoll
